– Iloa voi opetella, mutta kovaa tahtoa siihen tarvitaan, ennen kuin ilon luominen automatisoituu

Kristiina Enblom on syönyt itsensä entsyymeillä onnelliseksi. Merkittävin onnellisuuden lähde sykkii hänen sielussaan. Se on kiitollisuus. Kyky löytää ilo jokaisesta hetkestä. Ilo on hänen mukaansa tila, joka luodaan.

Teksti ja kuvat: Reetta Ahola

Olen täynnä energiaa. Unen tarpeeni on merkittävästi vähentynyt. Olen onnellinen! iloitsee Kristiina Enblom , 68.

Hänen onnellisuutensa yksi salaisuus ovat entsyymit.

– Luin kirjan Entsyyminen parantava voima ja sen myötä vakuutuin, että mikäli ruoansulatuselimistössä ei ole riittävästi entsyymejä, elimistö joutuu ottamaan ne muualta elimistöstä. Tämä syö elimistön entsyymivarastoja ja uuvuttaa.

Kaikki kypsentämättömät kasvikset, hedelmät, juurekset, marjat ja idut sisältävät entsyymejä. Entsyymit kuolevat, kun kypsennyslämpötila nousee yli 40 asteen.

– Olin nelisen vuotta sitten elävän ravinnon kurssilla Ahvenanmaalla. Viiden kurssipäivän aikana söimme ainoastaan kypsentämätöntä kasvisruokaa. Voi, miten mahtava olo minulla oli koko ajan.

Kristiina syö kasvisvoittoisesti, muttei elävää ravintoa. Entsyymivarastojaan hän täydentää Regulat-entsyymivalmisteella.

Syön voita ja kookosöljyä , laadukkaita, kylmäpuristettuja kasviöljyjä ja silloin tällöin luomu-gheetä. Kasvirasvamargariineja tai kevyttuotteita en käytä koskaan. Kananmunia syön paljon, pari, kolme päivässä. Aivan ihana herkku on voidella riisikakku kookosöljyllä ja hunajalla, laittaa leikkeleeksi keitettyä kananmunaa sekä mausteeksi timjamia, jota laitan joka paikkaan, ja ruususuolaa. Näin Kristiina kertoilee kahvin juomisen lomassa ruokailutottumuksistaan. Kahvin hän maustaa mustapippurilla, kurkumalla ja inkiväärillä.

– Mustapippuri, kurkuma ja inkivääri hoitavat aivoja ja verisuonia, Kristiina tietää.

– Varsinainen ”aivolääke” ovat saksanpähkinät. Katso, olen hamstrannut kokonaisia saksanpähkinöitä tämän keittiön vetolaatikon täyteen, hän paljastaa.

Marjoja Kristiina rakastaa , sekä nauttii niiden poimimisesta. Etenkin karpalosuolla rämpiminen on hänen mieleensä. Talven keskellä kesä maistuu makeina naposteluherkkuina: 40-asteisessa kiertoilmauunissa kuivattuina mansikkalastuina.

– Pakkasmarjat ja kesällä tuoreet marjat syön pääsääntöisesti sellaisenaan tai kaurapuuron kanssa. Kaapissani on kyllä blenderi, mutta pirtelöitä tulee tehtyä aika harvoin.

Aamumössöönsä Kristiina sekoittaa auringonkukansiemeniä, piimää ja marjoja sekä joskus heraproteiinia. Aamunsa hän avaa juomalla ensin tyhjään vatsaan litran vettä.

– Aamulla juotu vesilitra palauttaa kehoon sen yöllä hikoileman kosteuden.

Vettä Kristiina juo pari litraa päivässä. Päivittäin hän juo myös nuoruuden lähteeksi sanotun, elimistöä emäksisöivän cocktailin, johon tulee lasillinen vettä, teelusikallinen omenaviinietikkaa ja teelusikallinen hunajaa.

– Aamujuomakseni olen kokeillut myös maitohappobakteeririkasta Boris-juomaa.

Kristiina kertoo hurahtaneensa lohenperkeisiin.

– Pyydän, että ruokakaupan kalatiskillä minulle säästetään lohenperkeet. Ostan niitä kerralla ison määrän ja pakastan. Lohenperkeissä on valtavasti fosforia ja omega-3 -rasvahappoja. Ennen vanhaan silakat syötiin aina ruotoineen, siinä oli vissi viisaus.

Lohenperkeet hän syö ensin graavina. Graavauksessa hän käyttää ruusu- tai heinäsuolaa sekä Braggsin soijakastiketta.

– Loput kypsennän mahdollisimman vähässä vedessä kattilassa ja syön ne täysjyväriisin kanssa.

Terveellistä ruokavaliotaan Kristiina myös täydentää, muun muassa B-, C- ja D-vitamiinilla, klorellalla, Green Magma -orasjauheella, sinkillä, Q10:llä, CLA:lla ja alfalipoiinihapolla.

– Hevoshuijarit syöttivät aikoinaan vanhoille hevosille kuivattuja nokkosen siemeniä. Ne tekevät hyvää myös tällaiselle vanhalle tammalle! Kristiina naurahtaa.

Nokkoset hän kerää ja kuivaa uunissa, ja kuivattamisen jälkeen hieroo nokkosenvarsista siemenet pois ja paperipussittaa ne.

Terveellisestä ruokavaliostaan Kristiina on hyvin kiitollinen. Elämässä ylipäänsä kiitollisuus on hänen mukaansa valtava ja ihana voima. Armas-sanaa hän käyttää paljon.

– Armas-sana tuli kielenkäyttööni vuosia sitten, kun luin kirjan Jajasiskot. Se kertoo neljän naisen ystävyydestä lapsuudesta vanhuuteen. Yksi jajasiskoista käytti paljon armas-sanaa. Siitä armas jäi sanavarastooni, ja on tuonut paljon iloa ja autuutta mukanaan. Hyvä tuo aina hyvää.

Kristiina rakastaa keskeneräisyyttä. Ihminen on hänen mielestään ikuinen elämän opiskelija. Jokaisessa elämänvaiheessa on menossa jokin oppiläksy, joka ilmenee joko abstraktilla tai konkreettisella tavalla, usein molemmilla.

– Esimerkiksi juuri nyt haluan päästä vapaaksi kaikesta turhasta. Konkreettisesti haluan, että asunossani ei ole mitään turhaa. Turha roina tukkii energioita.

– Hyvään oloon ja onnelliseen elämään tarvitaan valtavan vähän. Sen oivaltaminen on suurinta rikkautta, hän kiittää.

Aina Kristiinalla ei ole ollut hyvä olo. Hektisellä mainostoimistoalalla työskennellyt menestyvä nainen koki totaalisen uupumisen syksyllä 1987, jolloin hän oli kolme viikkoa sairauslomalla. Aikaisemmin hän ei ollut oireillut.

– Mainostoimistotyö oli aivan ihanaa – luovuuden juhlaa ja myös taloudellisesti tuottoisaa – mutta yhtäkkiä se työ vain lakkasi palkitsemasta. Ajattelin, että elämällä täytyy olla minulle jotakin muutakin tarjottavanaan.

Kristiina kiittää psykiatriaan, joka kysyi häneltä, miten voin olla avuksi, sen sijaan, että lähti opettamaan, miten hänen pitää elää. Elokuussa 1988 Kristiina jätti työnsä mainostoimistossa.

– Asiakkailleni suunnittelemani työt olivat menossa tuotantoon, minä olin osuuteni tehnyt. Pystyin hyvällä omallatunnolla lähteä.

Hän myi asuntonsa Helsingistä ja muutti läntiselle Uudellemaalle Nummelaan. Nyt hän asuu Vihdin kirkonkylässä.

– Elin itselleni. Hiihdin ja laskettelin Lapissa, matkustelin ympäri maailmaa.

Keväällä 1989 hän meni työvoimatoimistoon työnhakuun, ja valitsi puutarhatyöt Vihdin seurakunnassa.

– Siinä työssä viihdyin mahdottoman hyvin. Varsinkin hautausmaan haravoiminen oli jotenkin erityisen voimaannuttavaa.

1990-luvun alussa eläimet kävelivät Kristiinan elämään, koiria ja kuuro, valkoinen löytäkissa. Eläimiä on ollut siitä saakka. Tällä hetkellä Kristiina on ilman rakasta tassuterapeuttiaan.

– Eläimet ja lapset ovat parhaita opettajia elämästä, hän toteaa.

Omia lapsia Kristiinalla ei ole, sukulaisten nyt jo aikuiset lapset ovat aina olleet rakkaita. Kirjastossa hän on pitänyt jo vuosia satutunteja lapsille. Kristiina asuu yksin, ja viihtyy erinomaisesti itsensä kanssa kuin myös seurassa, sosiaalinen kun on.

Joogan mielen ja kehon voimistajaksi Kristiina löysi 1980-luvun alussa.

– Katselin ihaillen, miten kaunis ryhti joogaa harrastavalla työkaverillani oli, ja miten levollisen pakottomasti hän käveli.

Kristiina joogaa tätä nykyä kotonaan itsekseen.

– Laitan silmät kiinni ja annan itselleni luvan keskittyä vain siihen hetkeen, vain juuri niihin jooga-asentoihin, joita tänään teen, oi miten armasta! Kristiina hymyilee.

Nuorempana hän harrasti rajumpia lajeja, muun muassa aikidoa. Lapsuudessa Pohjois-Satakunnan tyttö pelasi pesäpalloa. Kotona liikettä tuli maalaistalon töissä.

– 1970- ja 1980-luvuilla pelasin pesäpalloa mainostoimistojen naisten puulaakisarjassa. Se oli hyvä ja kiva sarja. 1970-luvulla aloin juosta: viiden jälkeen aamulla ylös, lenkille ja kahdeksalta töihin. Juoksin vielä 1990-luvulla. Koiran tullessa juokseminen vaihtui kävelylenkkeihin sen kanssa. Koiran tulon myötä myös punttisaliharrastukseni loppui, koirattomalla kaudella se jatkui. Muutama vuosi sitten jooga palasi taas elämääni ja punttisali jäi, Kristiina kertoo liikunnan osuudesta elämässään.

” Kahvin Kristiina maustaa mustapippurilla, kurkumalla ja inkiväärillä.”
”Hyvään oloon ja onnelliseen elämään tarvitaan valtavan vähän. Sen oivaltaminen on suurinta rikkautta.”