Kesän matkavinkki

Helsingin keskustassa kävely on huikea mahdollisuus tutustua Suomen historian merkkihenkilöihin patsaiden kautta. Oletko koskaan miettinyt sitä, mitä ulkomaalaiset jatkuvasti ihmettelevät: Miksi Suomen pääkaupungin tunnetuimmalla paikalla on Venäjän keisarin patsas? Tiedätkö, mikä on Helsingin ensimmäinen julkinen muistomerkki tai Helsingin keskustan ikonisin patsas?

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

A leksanteri II oli suomalaisille suosiollinen keisari, jonka aikana autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa tehtiin paljon hyviä uudistuksia. Suomen kieli sai yhtä suuret oikeudet kuin ruotsin kieli, Suomi sai oman markan ja liikennettä parannettiin esimerkiksi rautatiellä. Hallitsijan kuoltua 1881 attentaatissa säädyt järjestivät hänen muistomerkistään kilpailun, johon osallistuivat Suomen kaikki johtavat kuvanveistäjät.

Kilpailun voittaneet Johannes Takanen ja Walter Runeberg saivat tehtäväkseen valmistaa työn yhdessä. Johannes Takanen kuoli vuonna 1885 ja muistomerkin toteutus jäi Runebergille. Takasen ehdotuksessa kiitosta oli saanut erityisesti keisarin figuuri.

Runeberg valmisti hallitsijan kuvan Takasen ehdotuksen pohjalta ja liitti siihen oman ehdotuksensa vertauskuvalliset sivuhahmot Laki, Valo (Tiede ja Taide), Rauha ja Työ eli Lex, Lux, Pax ja Labor.

SNELLMAN, SUOMEN MARKAN ISÄ

Johan Vilhelm Snellman on istunut paikoillaan Suomen Pankin edessä, Säätytaloa vastapäätävuodesta 1923 lähtien. Tuolloin Emil Vikströmin suunnittelema patsas paljastettiin juhlallisin menoin kadettikomppanioiden, laulukuorojen, poliitikkojen sekä tieteen, taiteen ja julkisen sanan edustajien läsnä ollessa. Suuri monumentti on säilynyt suomalaisen kansanvallan symbolina läpi vaikeiden aikojen, josta todistavat suurpommitusten vauriot patsaan jalustassa.

Filosofi, valtiomies, kirjailija ja toimittaja Snellmanilla oli syvällinen vaikutus Suomen kansakuntaan ja sen kehitykseen. Hänen syntymänsä 100-vuotisjuhlavuonna 1906 tuhannet ihmiset suomalaistivat sukunimensä. Monista Snellmaneista tuli Virkkusia.

MANNERHEIM, SUOMEN VAPAUDEN PUOLUSTAJA

Mannerheim ratsastaa edelleen nimikkokatunsa varressa eduskuntatalon läheisyydessä. Patsas paljastettiin 4. kesäkuuta 1960 Mannerheimin syntymäpäivänä valtavan yleisöjoukon läsnäollessa. Mannerheim oli Suomen presidenteistä ensimmäinen, jolle alettiin suunnitella patsasta ja sen toteutti kuvanveistäjä Aimo Tukiainen . Mannerheimin patsaan paljastus vuonna 1960 oli suuri sotilaiden ja siviilien paraatijuhla. Kaikkialta maasta oli saapunut runsaasti vieraita juhlaliputettuun kaupunkiin. Juhlapuheessa Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen totesi, että kyseessä ei ole yksin marsalkan muistomerkki, vaan se on myös hänen sotilaidensa muistomerkki, erityisesti niiden, jotka uhrasivat henkensä maan vapauden puolesta. Ohimarssiin osallistui yli 5000 miestä.

Patsas on ollut lukuisten kiistojen kohteena. Vasemmisto pitää sitä liian oikeistolaisena, joidenkin mukaan hevonen ei askella oikein, ja toisten mielestä nykytaiteenmuseo Kiasmaa ei olisi pitänyt rakentaa sen viereen.

TOPELIUS, RAKASTETTU SATUSETÄ

Vaikka Sakari Topelius on jäänyt suomalaisten mieliin varsinkin satusetänä, hänellä oli keskeinen rooli 1800-luvulla suomalaisen kulttuurin ja yhteiskuntaelämän kehittäjänä. Hänen syntymästään on jo yli 200 vuotta, mutta edelleen lähes jokainen suomalainen saa kosketuksensa tähän kansalliseen suurmieheen joulunaikaan. Vuodesta toiseen rakastetuimmiksi äänestetyt laulut Sylvian joululaulu, Varpunen jouluaamuna ja En etsi valtaa loistoa, ovat kaikki Topeliuksen kynästä, oman elämän kokemuksista syntyneitä sanoituksia.

Ville Vallgrenin 1909 valmistunut ja alunperin hautamuistomerkiksi kaavailtu veistos valettiin pronssiin ja paljastettiin Helsingin Koulupuistikossa Ratakadulla vuonna 1932 suuressa kansanjuhlassa, Tasavallan presidentti P.E. Svinhufvudin läsnäollessa.

RUNEBERG, AIKAKAUTENSA JULKKIS

Keskellä Esplanadin puistoa seisoo kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin patsas, jonka on suunnitellut hänen poikansa Walter Runeberg. Muistomerkissä ei mainita, ketä se esittää. Oli itsestään selvää, kenestä oli kysymys. Olihan Suomen kansallisrunoilija saanut jo eläessään kokea suoranaista henkilöpalvontaa ulkomaita myöten. Runebergin patsas paljastettiin suurin juhlallisuuksin vuonna 1885, kahdeksan vuotta runoilijan kuoleman jälkeen ensimmäisenä julkisena muistomerkkinä Helsingissä. Tilaisuudesta tuli suuri isänmaallinen kansanjuhla, johon otti osaa yli 20 000 kansalaista. Ihmiset olivat sytyttäneet kynttilöitä kotiensa ikkunalaudoille. Sanotaan, että tästä juontaa juurensa polttaa kynttilöitä ikkunoilla itsenäisyyspäivänä.

Karhuntaljaan pukeutuneen Suomi-neidon oikeassa kädessä on laakeriseppele ja jalkojen juuressa kirjapino. Neidon vasen käsivarsi nojaa tauluun, jossa on Runebergin sanoittamasta Maamme-laulusta ensimmäinen ja kaksi viimeistä säettä.

SIBELIUS, SUOMALAISISTA SUOMALAISIN

Syyskuun 21. päivänä vuonna 1957 Tasavallan presidentti piti radiossa muistopuheen, jossa hän totesi maailmankuulun säveltäjän Jean Sibeliuksen olleen sydänjuuriaan myöten suomalainen. ”Hän oli kansansa suurmies, jonka jättämä jättiläisperintö antaa voimaa suomalaisille sukupolville tulevinakin vuosisatoina”. Sunnuntaina 29. syyskuuta 17 000 ihmistä kävi jättämässä Helsingin Suurkirkossa Sibeliuksen arkun äärellä jäähyväiset suurelle säveltäjälle. Ylioppilaat seisoivat kunniavartiossa koko yön.

Monumentti on Eila Hiltusen käsialaa ja paljastettiin 7. syyskuuta 1967. Urkupillistön muotoon sommiteltu muistomerkki on hitsattu teräksestä; säveltäjän näköismuotokuva on siitä erillään viereisen kallion kupeessa. Upean ja näyttävän teoksen mitat herättävät kunnioitusta. Taiteilija hitsasi monumentin yksilöllisesti työstetyt teräsputket suurimmaksi osaksi omin käsin. Monumentti on Suomen tunnetuimpia abstrakteja veistoksia. Se on moderni muistomerkki, johon päätettiin lopulta liittää erillinen muotokuvaosa.

Kerrotaan tarinaa: Kun Sibelius monumentin alla tietynlaisena päivänä tietynlaisen tuulen puhaltaessa kuulostelee hiljaa, voi tapahtua ihme: teräsputkissa alkaa soida Finlandia-hymnin alun sävelet: ”Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa”...

Artikkelin lähteet:

Helsinki kävellen - Pauli Jokinen

Helsingin kaupungin taidemuseo

www.hamhelsinki.fi

sekä muita internetlähteitä

” Kerrotaan tarinaa: Kun Sibelius monumentin alla tietynlaisena päivänä tietynlaisen tuulen puhaltaessa kuulostelee hiljaa, voi tapahtua ihme: teräsputkissa alkaa soida Finlandia-hymnin alun sävelet: Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa ...”