Monien naurujen mies

Lukeminen lapsena kehittää ajattelukykyä

Piippolasta kotoisin oleva, sittemmin tamperelaistunut Petri Hankonen osallistui juuri päättyneeseen Naurun tasapainoon semifinaalivaiheeseen. Stand up -koomikon onnistuminen mitataan yleisön naurujen määrän perusteella. Hyvän jutun syntyminen on aina koomikolle itselleenkin iloinen yllätys.

Teksti: Tarja Lehtola Kuvat: Petri Hankoselta

Tieto lisää tuskaa -lausahdus saattaa Petri Hankosen mielestä pitää paikkaansa. Mutta tieto lisää myös mahdollisuuksia. Lukeminen avaa monia ovia, jotka muuten pysyisivät ehkä suljettuina. Kirjallisuus antaa lukijalleen taitoja ymmärtää kanssaihmisten ajatuksia, tunteita ja käytöksen syitä. Hankosen äiti oli kirjastonhoitaja, joten kirjojen kanssa seurustelu oli luontevaa. Lukijan ura alkoi Kolme etsivää -sarjalla niin kuin monella muullakin. Kotiin tuli myös paljon lehtiä, joihin poikanen uppoutui. Lukeminen selkiyttää ajattelua ja helpottaa kirjoittamista. Komiikan teko vaatii älyä, jolla sidotaan tarinat toisiinsa.

– Vitsien kirjoittaminen on yhtä aikaa helppoa ja sairaan vaikeaa. Hyvän idean saaminen voi käydä kuin sormia näpsäyttämällä. Tai sitten sen tekemiseen ja miettimiseen voi mennä päiviä, jopa viikkoja. Stand up-koomikon työ sisältää paljon pohdintaa ja kirjoittamista, Hankonen toteaa.

Suomen Vanhempainliitto haastaakin miehet lukemaan päiväkoteihin, kouluihin ja kirjastoihin. Tavoitteena on saada erityisesti pojat kiinnostumaan kirjoista antamalla lapsille mallia siitä, että aikuisetkin uppoutuvat lukemaan ja innostuvat kirjoista. Kansainvälisessä oppimista ja asenteita mittaavassa PISA-tutkimuksessa Suomi on lukutaidon osalta maailman kärkeä, mutta tyttöjen ja poikien väliset taitoerot ovat suuremmat kuin muualla. Suomessa heikoista lukijoista kolme neljästä on poikia. Joka kahdeksannella pojalla lukutaito on peruskoulun päättyessä niin heikko, että se haittaa jatko-opinnoista selvitymistä.

Hankonen toteaa työnkuvansa olevan ajaa johonkin päin Suomea ja saada ihmiset nauramaan kerta toisensa jälkeen.

– Pyrin olemaan itseni, enkä mikään hahmo, se on hauskempaa ja aidompaa. Huumori on läsnä elämässä koko ajan, aivot rekisteröivät ympäristöä tauotta.

Mutta palataan vuosituhannen vaihteeseen, jolloin Hankonen alkoi opiskella ammattikorkeakoulussa paperi-insinööriksi. Insinööriä hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut, vaan mies siirtyi Kuvataideakatemiaan. Itsensä ilmaiseminen on aina ollut hänelle tärkeää. Mutta Conan O’Brienin seuraaminen sekoitti pakan taas kertaalleen ja komiikan tekeminen alkoi tuntua kiinnostavimmalta vaihtoehdolta. Perustelutkin löytyvät:

– Tiedät, oletko ollut hyvä vai huono samantien, ei tarvitse odotella jonkin komitean päätöstä.

Ja se tieto tulee, mistäs muualta kuin yleisön reaktiosta. Stand up -koomikon onnistuminen mitataan naurujen määrän perusteella.

– Pelin henki on, että kuinka monta naurua minuutissa onnistut heruttamaan yleisöltä. Jos menee yli kuuden, alkaa itselläkin olla jo aika hauskaa.

Ja tämä on se koomikon suurin pelko: lavakuolema. Kukaan ei naura.

– Se tuntuu siltä kuin pyytäisit suurta ihastustasi seurustelmaan kanssasi, mutta vastaus on ei. Tyly ei. Sellainen ei joka kertoo, että sinä et ole minun arvoinen. Se on kauhea tunne. Mutta siitä pääsee yli, siitä tulee halu oppia ja tehdä paremmin. Haluan koko ajan kehittyä koomikkona.

Kun Hankonen alkoi seurata Conan O’Brienia ja toivoi aina, että lopussa olisi bändin sijaan koomikko, hän alkoi ymmärtää, mitä hän oikeasti haluaa isona tehdä.

– Kävin New Yorkissa vuonna 2003 katsomassa paljon stand uppia. Sen jälkeen menin kurssille jonka vetäjänä toimi Markku Toikka .

Hyvin valmisteltu on puoliksi voitettu. Ensimmäisen keikkansa Hankonen teki vasta vuonna 2012. Noin sataviisikymmentä keikkaa myöhemmin hän pokkasi Vuoden tulokas -tittelin.

Naurun tasapaino -kilpailussa oli tervettä kilpailuhenkeä, kilpailijat auttoivat toisiaan.

– Haluttiin, että jokainen onnistuu, mutta että itse onnistuisi vielä paremmin.

Hankosen onnistumiset kantoivat semifinaaliin asti. Jokaiseen jaksoon valmistautuminen kävi työstä.

– Semifinaalia odottaessa ajoimme kilpakumppan i Toni Jyvälän kanssa keikan Tampereelta Helsingissä. Aivot raksuttivat matkoilla tietenkin koko ajan täydellä teholla. Koko reissun aikana Toni poisti setistään yhden lauseen. Hyvän setin kirjoittaminen on armottoman tarkkaa puuhaa. Jokainen 45 sekuntia täytyy saada tiivistettyä 10 sekunniksi. Jokainen sana täytyy punnita ja jokainen lause hioa satoja kertoja.

Hankosen mielestä kuulijoiden pitää saada joku mielikuva koomikosta, ennen kuin voivat ryhtyä todella kuuntelemaan.

– Yleisesti ottaen ajattelen esiintymisen menevän niin, että ajattelen karrikoidusta yleisöä yksilönä, yhtenä ihmisenä. Ja kun tapaa uuden ihmisen, on hyvä esitellä itsensä, kertoa itsestään, jotta hän ymmärtää, mistä ”kulmasta” kerron juttuja ja yksinkertaisesti, kuka minä olen. Ja se esittely siis tehdään niillä jutuilla. Monesti olen kuullut, että ekaksi pitää kertoa paras juttu ja viimeiseksi toiseksi paras. Saattaa olla niin, minä kuitenkin kerron alkuun varmoja juttuja, jotka lähes varmasti saavat yleisön naurahtamaan. Ne esittelevät, kuka minä olen ja siltä pohjalta on paljon helpompi jatkaa. Isompien naurujen aika on sitten myöhemmin.

Väitetään, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Hankonen kumoaa tämän vetämällä taas joulun alla uusimmat juttunsa täysille saleille Piippolan Vaarin Naurunavetassa. Mukana menossa on tänä vuonna on muun muassa viime vuoden Naurun tasapainon voittaja Iikka Kivi .

– Haluan itsekin yllättyä iloisesti, kun aivot tuottavat jonkun hauskan jutun.

Hyvän koomikon tunnistaa siitä, että häntä ei voi kopioida. Hankonen on, mikä on. Maalaispoika Piippolasta, joka kertoo maailmalla entisestä elämästään, kotikylänsä kovimmasta pelimiehestä, ihmettelee sivistyssanoja ja eksoottisia ruokia, kuten kebabia. Parhaimmillaan kuuden naurun minuuttivauhdilla.

”Pyrin olemaan itseni enkä mikään hahmo, se on hauskempaa ja aidompaa. ”

”Hyvän setin kirjoittaminen on armottoman tarkkaa puuhaa. ”

KUKA?