Uni johdatti Sauva-Aslakin Tankavaaran kultamaille vuonna 1934

Se on keltaisen kullan ja vihreän maa; Se on toiveitten kehto ja hauta

Anne Rothin uutuuskirjassa kirjassa Tankavaaran historia ja sen legendaariset kullanhuuhtojat heräävät eloon kutkuttavien tarinoiden myötä.

Teksti: Reetta Reinman

Oululainen kirjailija Anne Roth , 44, oli neljävuotias, kun hän vuonna 1979 tuli ensimmäistä kertaa kullanhuuhdontaa harrastavien vanhempiensa kanssa Tankavaaraan. Siellä pikku-Anne lumoutui Tankavaaran legendaarisesta kullankaivajasta Niilo ”Nipa” Raumalasta (1922-1983), ja eritoten Nipan pitkästä parrasta.

Anne kulki kuin varjo Nipan vanavedessä Tankavaaran huuhtomolla ja oppi paljon hänen tekemisistään ja puheistaan.

Aluksi Anne ei huuhtonut kultahippusia, vaan keräsi purolta pieneen lasiputkiloon pieniä, punaisia granaatteja.

Kun Nipa antoi Annelle lahjaksi oman pienen vaskoolin, hän innostui tosissaan kullanhuuhdonnasta.

– Opin tekniikan nopeasti; minulla oli näppärät sormet ja tarkat silmät. Viihdyin vaskoolini kanssa omassa rauhassani.

” Kulta painaa pienenä hippunakin enemmän kuin hiekka. Oikealla ravistuksella ja kiertoliikkeellä kultahippu painuu veden alla vaskoolin pohjaan, kun taas hiekka nousee ylös ja huuhtoutuu pois. Liikkeen tulee olla määrätietoinen ja tasainen, ei epäjohdonmukainen. Veden painetta säädellään vaskoolin liikkeellä, ja vesi vie joutomaan mennessään. Pyörivä, tasainen liike on paras.” Näin Anne Roth kuvailee vaskoolinkäyttötekniikkaa uutuuskirjassaan Tarunhohtoinen Tankavaara (Docendo, 2019), joka julkaistiin tämän vuoden kullanhuuhdonnan MM-kilpailujen avajaisissa 5.8.2019 Tankavaaran Kultakylässä.

Rothia harmittaa, miten alitunnettu Suomessa suurta kansainvälistä kiinnostusta nauttiva Tankavaaran kulta-alueen historia on, siksi hän halusi ikuistaa sen kirjaksi. Kirjaansa Roth on koonnut Tankavaaran kultapaikan värikkään historian, siihen liittyvät legendat, herkulliset persoonat ja hauskat, haikeatkin tarinat.

Anne Roth oppi nuorena tyttönä kullanhuuhdonnan tekniikan niin hyvin, että Tankavaaran lisäksi hän on kilpaillut kullanhuuhdonnassa myös ulkomailla ja saavuttanut MM-kultaa nuorten sarjassa Kanadan Dawson Cityssä vuosina 1984 ja 1990. Myös Annen 13-vuotias poika on innokas kullanhuuhtoja.

– Hän on usein äitini parvekkeella vaskaamassa!

Anne Roth korostaa, että innostus kullanhuuhdontaan ei ole hänelle harrastus, vaan se on elämäntapa. Tankavaara on osa hänen hänen sielunmaisemaansa. Roth kirjoittaa: Tankavaara on ollut minulle niin kauan kuin muistan se paikka, jossa on aina hyvä olla. Oma taikansa ja tietynlainen pyhyys paikalla on yhä edelleenkin, vaikka muutokset ovat liki viiden vuosikymmenen aikana pyyhkineet alueen yli ja ihmisiä on tullut ja mennyt.

Nyt elokuussa 2019 Anne, hänen poikansa ja Annen äiti osallistuivat kaikki Tankavaaran kullanhuuhdonnan SM- ja MM-kilpailuihin, jotka järjestettiin 5-10.8.

Annen äiti Pirkko Lappalainen pääsi kovatasoisen Veteraani-sarjan finaaliin ja osallistui myös 5 hengen joukkuueensa kanssa finaaliin. Jose -poika kilpaili nuorissa. Annen matka päättyi ikävästi Naisten sarjan semifinaalissa tapahtuneeseen käden loukkaantumiseen.

Osanottajia tämän kesän kovatasoisissa kilpailuissa oli satoja, aina Uudesta Seelannista saakka.

Ensimmäiset kullanhuuhdonnan Suomen mestaruuskilpailut järjestettiin Tankavaarassa vuonna 1974. Tuolloin kilpailijoita oli noin 70 ja yleisöä suurin piirtein saman verran. Kilpailuluokkia oli useita: miesten, naisten, nuorten, amatöörien ja ammattilaisten sarjat. Nopeasti tapahtuma kasvoi niin kilpailijoiden kuin yleisönkin osalta; ja kansainvälistyi sekä herätti kansainvälisen median huomion.

Tankavaaran Kultakylä sijaitsee Lapissa Sodankylän kunnassa, Urho Kekkosen kansallispuiston kupeessa,100 kilometriä Sodankylästä pohjoiseen ja 63 kilometriä Ivalosta etelään. Saariselälle matkaa on 27 kilometriä. Lähin asutettu kylä on Vuotso, joka on yhdeksän kilometrin päässä eteläsuunnassa.

Anne Roth kertoo kirjassaan, että Tankavaaran alue oli geologisesti mielenkiintoinen, sillä siellä kultaa esiintyi ensimmäisen kerran runsaasti moreenissa, eikä hiekassa tai sorassa kuten muualla Lapissa. Kulta oli lähempänä maan pintaa, jolloin sen esiin kaivaminen oli helpompaa ja nopeampaa kuin jos suoni olisi kulkenut syvällä maan povessa. Tämä palveli turistihuuhtomoa.

Turisteille suunnattu Tankavaaran kultahuuhtomo perustettiin 12.6.1970. Perustajina yhtiössä olivat alueen legendaariset huuhtojat, Niilo ”Nipa” Raumala ja Yrjö ”Karhu” Korhonen sekä Kari Virtanen ; Tankavaaran alueella vaikuttaneen Max Peroniuksen poikapuolen, kullankaivaja Tauno Virtasen poika. Tauno Virtasen työnantaja, Geologinen tutkimuskeskus ei katsonut hyvällä yhteyttä voittoa tavoittelevaan liiketoimintaan, siksi turistihuuhtomohankkeeseen lähti hänen poikansa Kari.

” Hollantilainen eläkeläispariskunta sai kunnian olla Tankavaaran ensimmäiset maksavat asiakkaat. Rouvan vasen puoli oli halvaantunut, ja hän huljutteli vaskoolia oikealla kädellä Nipan auttaessa puuhassa. Rouva löysi kuin löysikin pieniä hippuja. Tokihan Nipa ja Yrjö tiesivät maassa olevan kultaa, mutta oli sykähdyttävä hetki, kun rouva vajavaisin voimin onnistui ne esiin vaskaamaan.” Roth kirjoittaa.

Olennaista Tankavaaran vetovoimassa on aina ollut sen tarunhohteisuus. Jo kultaesiintymän löytymisessä oli taikaa: seudulla asuva saamelaismies Aslak Peltovuoma sai esiintymästä tiedon unessaan vuonna 1934. Aslakia kutsuttiin Sauva-Aslakiksi, koska hän oli telonut jalkansa karhunkaadossa, ja käytti kävelyn tukena sauvaa.

Aslak ei aluksi ottanut unensa maahista todesta, mutta kun olento näyttäytyi yhä uudelleen, Aslak päätti käydä paikalla. Ensimmäiset hippujen löydyttyä Tankavaarasta tuli paikallisten pankki; kun tarvittiin rahaa, käytiin hakemassa kultaa puron rannalta. Mutta kauaa ei kultalöytö pysynyt salassa. Nykyään Tankavaara on vuoden ympäri vilkas keskus, jossa jokainen voi itse kokea kultakuumeen ja vaskata kultahippuja Kultakylän huuhtomoilla. Tankavaaran alueella sijaitsee myös Kultamuseo.

”Jotta kultaa voitaisiin kaivaa, tarvitaan valtaus. Kyseessä on kaivoslain määrittelemä hakuprosessin kautta saavutettava alue, jossa kullankaivuuta voi lakien mukaan harjoittaa. Purnumukkalaiset ottivat Sauva-Aslakin öydön riemulla vastaan, sillä kaivuupuuhiin Sotajoelle oli moninkertainen matka verrattuna läheiseen Tankavaaraan. Kyläläiset olivat niin järjestäytyneitä, että valtaus piti saada tehdyksi oitis. Ensimmäisenä Tankavaaran valtasi ennakkoilmoituksella Purnumukan kylän vanhin Niila Hirvasvuopio helmikuun 6. päivänä vuonna 1935.” Roth kirjoittaa.

Annen Rothin kirjassa Tankavaaran historia ja sen legendaariset kullanhuuhtojat heräävät eloon kutkuttavien tarinoiden myötä. Niilo Raumalan kuoltua keuhkosyöpään vuonna 1983 Anne Roth sai ystävystyä toisen alueen legendan, Yrjö ”Karhu” Korhosen kanssa. Molemmat olivat syntyneet vuonna 1922. Sodasta palattua koulunpenkki ei kutsunut miehiä, vaan Lemmenjoen kultamaat. Raumala oli kotoisin Oulusta, Korhonen Suonenjoelta. Yrjö Korhosen luona Suuri Vaskooli vieraili vuonna 2003 kutsuen hänet ikuisille kultamaille.

Yrjö Korhosen kanssa Anne Roth on kiertänyt paljon ulkomailla kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskisoissa: ” Sain häneltä valtavasti eväitä elämään hyvän ystävyytemme kautta. Muistan Yrjön opit ja tietyt minulle osoitetut sanat loppuikäni. Erilainen ja rauhallinen suhtautuminen elämään oli hänen antinsa ja neuvonsa nuorelle. Yrjö opetti minulle paljon luonnosta, ja sain mitä eksoottisimpia tuliaisia hänen monilta matkoiltaan. Hänen Azoreilta tuomansa fossiili on minulle erityisen rakas.”

Anne Roth kertoo, että laajasti matkustellut Yrjö Korhonen edusti Suomea ja suomalaista kullanhuuhdontaa kilpailuissa ympäri maailmaa. Matkojensa kautta Korhosella oli suuri tietämys maailman kulta- ja korukivikentistä, kuten Brasiliasta, Australiasta, Kanadasta, Brittiläisestä Kolumbiasta, Kaliforniasta ja Arkangelista. Rakkain lomakohde Korhoselle oli Fidžin saaret.

Lemmenjoen erämaassa toimii edelleen ahkeran lukijan Yrjö Korhosen nimeä kantava erämaakirjasto.

Roth kertoo, että Niilo Nipa Raumala kutsui itseään matkailumannekiiniksi, joka oli aina valmis edustamaan kullanhuuhtojia ja kullankaivajia erilaisissa virallisissa ja epävirallisissa delegaatioissa. Hän oli myös puuhamiehenä, kun ikääntyville kullankaivajille haluttiin saada paikka, Kultamieskoti, jossa ikääntyä rauhassa. Kullankaivajat eivät jätä veljeään: ”Siellä katsotaan mies eikä nuttu – reilu jätkä on kaikille tuttu!”

Olennainen alkupääoma Kultamieskodille saatiin, kun Lapin ystävä ja Suomen suurimman kultahippukokoelman omistava, miljardööri Antti Aarnio-Wihuri neuvoi Nipaa kääntymään äitinsä, kauppaneuvos Raakel Wihurin puoleen, kun Nipa tarjosi ideoimassaan raharikkaat vaikuttajat ja Lapin ystävät keränneessä Kultapörssin tilaisuudessa Helsingissä legendaarisessa ravintola Sillankorvassa vuonna 1976 kultahippuaan ostettavaksi.

Showmiehenäkin taitava Nipa marssi iltapukuun sonnustautuneen Raakel-rouvan luo, asetti kauniin hipun tämän dekolteelle ja tuumasi: ”Kyllä, tähän tämä hippu kuuluu!”

Kaupat tuli.

Anne Roth kirjoittaa: ”Nipa lunasti Raakel-rouvan sekin Rovaniemellä Helsingistä palatessaan. Jos oli matka ollut pitkä, niin näkyi se myös kultamiehen olemuksessa. Partakin hapsotti. Rähjääntyneen näköinen Nipa ojensi pankkineidille sekkiä, johon oli kirjoitettu merkittävä summa. Pankkineiti vilkaisi summaa suu auki ja sitten Nipaa, toisti liikkeen useamman kerran. Lopulta hän tokeni ja sanoi hiljaa: ”Hetkinen.” Sitten hän poistui pankinjohtajan huoneeseen.

Nipa sai sekin lunastettua.

Kultamieskodin rakentamisen hyväksi myytiin myös suoranaiseksi buumiksi nousseita kultamieshattuja.

”– Opin tekniikan nopeasti; minulla oli näppärät sormet ja tarkat silmät. Viihdyin vaskoolini kanssa omassa rauhassani.”

”– Kullankaivajat eivät jätä veljeään. Siellä katsotaan mies eikä nuttu – reilu jätkä on kaikille tuttu!”

”– Aslak ei aluksi ottanut unensa maahista todesta, mutta kun olento näyttäytyi yhä uudelleen, Aslak päätti käydä paikalla.”

MIKÄ?