Teksti: Ari Stenius

M arkus Heikkinen , 37, on viime aikoina kuullut pojiltaan innostuneen kysymyksen: ”Milloin on isänpäivä?” Siinä voisi turhamainen isä vähän röyhistää rintaansa ja miettiä olevansa poikien idoli, kun niin inokkaasti kysellään. Markus todennäköisesti on poikiensa esikuva, mutta myöntää hymyillen kysymyksen juurien olevan toisaalla.

– Varasin liput Robinin konserttiin kahdeksas marraskuuta, se on isänpäivä, naurahtaa ”Mako” ja kertoo kolmen poikansa laskevan öitä.

Viljam i, 7, Jesper i, 5, ja Akseli , 2, on vilkas trio, joka järjestää jalkapalloilijaisälleen joskus kotona enemmän kiirettä kuin vastustajat kentällä huippu-urheilijan työarjessa. Lyhyt hetki pari vuotta sitten on jäänyt mieleen.

– Pari vuotta sitten oli kolmisen viikkoa vähän vetovastuussa ja myönnän: kovaa on. Vaimolle pitäisi antaa pokaali joka vuosi, hymyilee Suomessa ja Itävallassa jalkapallon mestaruusmaljat voittanut Mako.

Markus lähti parikymppisenä Oulusta vuonna 1997 ja palasi nyt syksyllä Ouluun. Heikkiselle on käynyt kuten maailmalla usein käy, mies ja perhe on kasvanut.

– Elämänkokemusta ja -näkemystä on tullut elämään ja jalkapalloon, myöntää pitkään maailmalla pelannut Heikkinen.

Kansainvälinen perhe palasi kotiin Ouluun, vaikka viisikosta ainoastaan yksi on syntynyt Oulussa.

– Oulusta on tullut Suomen kotimme, vaikka ainoastaan Leena on paljasjalkainen – vai pitäisikö sanoa Oulun murteella avojalakanen, hymyilee Mako kotia lähellä olevassa leikkipuistossa.

Markus on syntynyt Ruotsin Katrineholmissa ja kaikki pojat Itävallan Wienissä, jossa Mako pelasi 2007-13.

Itävallassa isänpäivien viettoon ei oikein tullut mahdollisuuksia.

– Meillä oli usein peli sunnuntaisin ja peliä edeltävä yö vietettiin hotellissa – myös kotiotteluissa, joten aika harvakseltaan pääsin heräämään kotona isänpäiviä, sanoo Mako.

Poikien tekemät isänpäiväkortit ovat tulleet, mutta äitienpäivä on ollut Heikkisilläkin isompi juttu.

– Äitienpäivällä on enemmän painoarvoa, myöntää Mako ja ohjelmassa on tuttua toistoa.

– Perusrunkona on aamupala sänkyyn ja sen jälkeen ”yllätyksenä” brunssi tai lounas jossain, kuvaa Mako äidin toukokuun juhlaa.

Mitä isänpäivänä on odotettavissa ja mistä yllättyisit?

– Pojista varsinkin Viljami on jo kova tekemään kaikkea, joten korttiin on mahdollisuus. Joku suussa sulava brunssi olisi yllätys, sillä Leena on viikonlopun poissa (töissä), laskeskelee Mako, joka on isänpäivän aamuna kotona ”miesten kesken”.

Aamun ensimmäisten halien jälkeen tuleva kysymys on aavistettavissa...

– Milloin lähdetään Robinia katsomaan? Se taitaa olla päivän kysymys, naureskelee Mako, joka on saanut biisinäytteitä ihan yllättäen ja pyytämättä.

– Aika voimasoitolla kuuluu ja pojat laulaa mukana. Mielenkiintoista mennä kuulemaan itsekin tätä Robinia ihan livenä, sanoo Mako.

Pienin pojista , Akselikin, osaa laulaa ja nauttia elämän tähtihetkistä ja juhlista.

– Akselilla on vielä Halloween kesken, nauraa äiti-Leena nuorimmaistaan, joka oli sunnuntainakin lauantain juhlaväreissä.

Isänpäivän jälkeen popin nuoren tähden Robinin biisit raikuvat nekin Knuutilankankaalla varmasti jouluajan alkuun asti

”Mielenkiintoista mennä kuulemaan itsekin tätä Robinia ihan livenä.”
”Elämänkokemusta ja -näkemystä on tullut elämään ja jalkapalloon.”

KUKA?

Markus Heikkinen

* Ouluun pitkän kierroksen jälkeen palannut jalkapalloilija, joka on pelannut Suomen lisäksi ammattilaisena Englannissa, Skotlannissa ja Itävallassa sekä Norjassa.

* Suomen A-maajoukkueessa 61 ottelua pelannut ”Mako” on pelannut kaksi viimeistä kautta Helsingissä HJK:n kapteenina.

* Heikkinen on voittanut sarjamestaruudet sekä Suomessa että Itävallassa.

* AC Oulussa Heikkinen, 37, kuuluu pelaamisen ohella edustusjoukkueen valmennustiimiin ja hän koordinoi seuran käynnistyvää junioritoimintaa.