Teksti: Martti Huhtamäki Kuvat: Erkki Nikkanen

Viihdetaiteilija Erkki Liikanen ,76, on tänäänkin suurenmoinen esiintyjä. Kangasalan karjalaisten, pääasiassa kivennapalaisten, kunnostamassa ja omistamassa komeassa Äijälä-talossa, Suomen uusimmassa kaupungissa tunnelma oli ainutlaatuinen. Kangasalan Karjalaseuran omistama Juhlatalo Äijälä on ympäri vuoden vuokrattavissa oleva kokous- ja juhlatila.

Erkki lauloi ja tarinoi, ja loi sellaisen syystunnelman, että ilon kyyneleitä kuivataan vieläkin.

Kirjojen kustantajanakin kunnostautuneen Esko Ahon ideoima kirja Erkin elämästä oli tuoreeltaan saatavilla konsertin jälkeen. Auton peräkontti tyhjeni nopeasti. Suomen Pankin ex-pääjohtaja Erkki Liikanen kilpailee samoilla kirjamarkkinoilla, mutta ei aivan yhtä hauskalla sisällöllä.

”Veijari ja herrasmies” on kirjan oivallinen nimi. Sen toteuttajat ovat Heikki Haapavaara ja Jukka Saastamoinen . Teksti tavoittaa Erkin värikkään elämän vaiheet syntymästä asti.

Viipurista evakkoreki vei perheen Kauhajoelle, akateemikko Jorma Panulan pitäjään. Isä tietenkin karhasi ryssiä kohti Äänislinnaa, joka nykyisin tunnetaan Petrosavodskina.

Esko Aho kertoi minulle miettineensä, kuka olisi sellainen suomalainen kulttuurihenkilö, josta ei ole kirjaa kirjoitettu. Hän päätyi Erkki Liikaseen, Karjalan evakkoon ja suuren yleisön suosikkiin. Erkin maine oli huipussaan TV-2:n läpimurron vuosina väritelevisoon siirryttäessä.

Jokkantii ja Evakkoreki toivat Syksyn sävelessä voiton ja muut laulut neljä kakkosijaa. Peräpohjolan poika Mikko Alatalo näytti samoina vuosina taitojaan ja kertoi, menestyksellä, että trikoo on riskillä ruma.

Erkin isä Veikko oli sahatyömies, joka kohosi Viipurin sataman ahjtaajien kympiksi.

Puuttumatta tässä yhteydessä kirjan mainioon historian tulkintaan ja Liikasen nelilapsisen perheen ja 300 000 muun evakkoon joutuneen karjalaisen kahdesti tapahtuneeseen evakkotaipaleeseen, loikkaan siihen, että Erkin muuttaminen ammattikouluun Kotkaan työkaluviilaajaksi antoi ammatin, jota rumpujen päristely täydensi.

Muutto Helsinkiin oli hänen uralleen ja elämälleen kuitenkin ratkaiseva suunta ja mahdollisuus.

Haitaritaituri Veikko Ahvenainen ja basisti, kapellimestari Erik Lindström tarjosivat vuoroon nuorelle ja taitavalle jazz-rumparille työtä ja mahdollisuuksia kehittyä. Tänään parhaimmillaan sointuva laulutaito kehittyi myöhemmin.

Pieni takasisku oli se, että Erkki sai kutsun Yhdysvaltoihin kuuluisien mestareiden oppiin, mutta sotaväki tuli väliin.

Pitkään, 54 vuotta jatkuneesta avioliitosta ja nykyoloista Forssan peräkylässä kirjoittajat antavat ainutlaatuisesta taiteilijasta luotettavan kuvan ja uskon siihen, että vielä on monta mainiota keikkaa jäljellä, vaikka Erkki ei enää jokaista syöttiä nielaisekaan.

Hän pelaa tennistä ja golfia hyvillä tasoituksilla ja nauttii elämästään ystäväpiirin keskeisenä ja hauskana hahmona.

Hieno mies. Herrasmies ja veijari. Erinomainen kirja.