Kullan kierrätys muodostuu kahdesta eri segmentistä:

Maailmassa tuotetusta kullasta 90% käytetään koruihin, ja kierrätetään.

Suurin osa teknologiassa käytetystä kullasta on todennäköisesti kaatopaikalla.

Maailman louhitut kultavarannot ovat noin 190 000 tonnia, kuitenkin tästä kultamäärästä hyvin pieni osuus on kierrätettyä. Korkeimmillaan kierrätetyn kullan osuus oli vuonna 2009, jolloin se kattoi noin 1% kaikesta kullasta maan päällä. Mutta kierrätetty kulta on silti merkittävä osa markkinoita. Se kattaa noin 30 % kullan tuotannosta.

Kierrätetyn kullan määrä vaihtelee kullan hinnan ja taloudellisten olosuhteiden mukana. Hintamuutokset aiheuttavat noin 75% kierrätyskullan määrän vuosittaisista muutoksista ja talouskriisit voivat lisätä kullan kierrätyksen suosiota.

Kullan kierrätys muodostuu kahdesta eri segmentistä. Korujen osuus kierrätyskullan kokonaistarjonnasta on noin 90%. Kullan kierrätyksestä 10% syntyy teollisesta kierrätyksestä.

Korujen ja teollisen kierrätyksen arvoketjut ovat hyvin erilaiset.

Kulta on mukautuva ja korroosiota kestävä metalli. Metallina kullalla on useita käyttötarkoituksia. Kultaa käytetään koruista sijoitustuotteisiin ja elektroniikkaan, kuten matkapuhelimiin sekä avaruusalusten turvavarusteisiin.

Historian saatossa kultaa on louhittu noin 190 040 tonnia. Koska kulta on tuhoutumatonta, lähes kaikki tämä määrä on edelleen käytössä muodossa tai toisessa.

Vaikka teoreettisesti kaikki louhitut kultavarannot voitaisiin kierrättää, vain pieni osa siitä on saatavilla kierrätykseen. Suurimman osan kerran kierrätetystä kullasta on epätodennäköistä päätyä uudestaan markkinoille – monesta syystä.

Monilla ihmisillä kultaa on koruina, joilla on tunnearvoa, kuten kihla- ja vihkisormuksilla sekä perintökoruilla. Toisilla yhteys kultaan tulee uskonnon kautta, esimerkiksi Intiassa kultaa säilytetään ja käytetään temppeleissä, ja sitä pidetään pyhänä metallina.

Monet sijoittajat näkevät kullan sukupolvien välisenä omaisuutena, jota annetaan esimerkiksi lapsille ennemmin kuin myydään. Jotkut eivät taas tiedä kullan arvoa elektroniikkalaitteissaan ja heittävät vanhat puhelimet ja tietokoneensa roskiin. Suuri osa teknologiassa käytetystä kullasta on todennäköisesti kaatopaikalla.

Kierrätyskullalla tarkoitetaan kultaa, joka on vaihdettu rahaksi kuluttajien tai muiden toimijoiden, kuten korun valmistajien myydessä vanhoja varastojaan tai työstöjätteitään. Tämä ei pidä sisällä kullan vaihtoa, eli vanhojen korujen vaihtoa uusiin tai lahjakorttiin kultasepänliikkeessä.

Kierrätetyn kullan määrä vaihtelee kullan hinnan ja taloudellisen olosuhteiden muuttuessa. Tämä auttaa pitämään maailman kultamarkkinat tasapainossa.

Kullan kierrätyksen kolme keskeistä teemaa ovat:

1. Kierrätetyn kullan määrä kasvaa hitaasti ajan myötä, korujen määrän mukana.

2. Taloudelliset kriisit lisäävät kierrätystä. Finanssikriisien aikana ihmiset kääntyvät hakemaan turvaa kullasta. Kulta on likvidi sijoitus.

3. Kullan hinnan muutoksilla on merkittävä vaikutus kierrätyskullan määrään.

Kulta kierrätetään pääasiassa koruina. Kultaharkkoja ja -kolikoita ei yleensä kierrätetä, vaan ne myydään edelleen. Toisin kuin kultakorut, jotka saattavat mennä muodista tai vaurioitua, pitävät vanhatkin kultaharkot ja kolikot markkina-arvonsa.

Kultaharkkojen ja -kolikoiden korkea kultapitoisuus pysyy iästä huolimatta vakiona, mikä tekee niistä helposti hinnoiteltavan kullan maailmanmarkkinahinnan perusteella. Sijoituskultatuotteiden ominaisuuksiin sijoituskohteena ei siis vaikuta sen ikä. Tästä syystä ne mieluummin jälleenmyydään kuin kierrätetään.

Kullankierrätysala voidaan jakaa kahdelle eri markkinoille. Koruihin, joka kattaa noin 90% kierrätyskullan kokonaistarjonnasta ja teolliseen kierrätyskultaan, joka kattaa loput 10%.

Kultakorut sisältävät kullan lisäksi muita metalleja, jotka tekevät koruista kestävän käytössä.

Näiden metallien erottaminen toisistaan on suhteellisen yksinkertaista; prosessit ovat joko kemiallisia ja fyysisiä erotusmenetelmiä. Osa erottelee metallit kuumentamalla ja sulattamalla seoksen, mutta usein tämä menettely ei riitä jalostamaan korkeampia pitoisuuksia. Tämän saavuttamiseksi on kehitetty monimutkaisempia menetelmiä, jotka usein perustuvat kemiallisiin reaktioihin. Jalostamot voivat esimerkiksi käyttää kuningasvesi-prosessia seoksen erittelyyn vahvoissa hapoissa, ennen kuin kulta otetaan elektrolyyttisesti talteen. Tämä mahdollistaa kaikkien muiden metallien poistamisen seoksesta, ja lopputuloksena on erittäin puhdasta kultaa.

Kullan käyttö elektroniikkateollisuudessa – pääasiassa ohuiden lankojen muodossa ja pinnoitteena – on luonut ”kaupunkikaivos”konseptin (engl. Urban mining).

Kaupunkikaivos voi sisältää 60 erilaista elementtiä, mukaan lukien lukuisia monimutkaisia ja joskus jopa vaarallisia kemikaaleja. Teollisessa kierrätyksessä muovi ja teräs ovat määrältään suurimpia, mutta arvoltaan kulta ja muut jalometallit ovat silti hallitsevia. Arvometallien erottaminen näistä materiaaleista on turvallista ja tehokasta.

Osa yrityksistä on kehittänyt jalometallien talteenoton prosessia viimeisintä tekniikkaa hyväksikäyttäen. Esimerkiksi Umicoren tehtaalla Belgian Hobokenissa kerätään 17 eri metallia useista jätevirroista, kuten käytetyistä katalysaattoreista ja kemiallisista katalysaattoreista, teollisuusmateriaaleista ja erilaisista valmistusjätteistä. Laitos käyttää suljetun silmukan prosessia, jossa lähes mitään ei heitetä hukkaan. Jopa kuonaa käytetään rakennusaineena, ja rikkihappo otetaan talteen ja hyödynnetään.

Kaikki kierrätyslaitokset eivät toimi näin korkealla tasolla. Yhdistyneiden kansakuntien Ympäristöohjelmassa arvioidaan, että vain 15-20% sähkö- ja elektroniikkalaitteista kierrätetään. Loput menevät suoraan kaatopaikoille ja jätteenpolttolaitoksille.

Teollisen kullan ja korujen arvoketjut ovat erilaisia. Teollisen kullan kierrätyksen arvoketju on pidempi. Se sisältää enemmän toimijoita ja on monimutkaisempi kuin kultakorujen kierrätyksen arvoketju. Nämä erot johtuvat lisävaiheista, kuten purkamisesta, esikäsittelystä ja sulatuksesta sekä kehittyneemmästä teknologiasta, jota tarvitaan teollisen kullan kierrättämiseen.

Kultakorujen ja teollisen kullan kierrätys eroavat myös markkinarakenteeltaan.

Korujen kierrätyspalvelut ovat yleensä paikallisia. Sellainen on esimerkiksi Suomessa toimiva Jalonom Oy. Jalonom ostaa yksityisiltä henkilöiltä ja yrityksiltä erilaisia kultaesineitä, jotka on merkitty kultapitoisuudesta kertovalla leimalla. Jalonomin kierrätyskullasta maksama grammahinta (romukullan hinta) pohjautuu vallitsevaan kullan maailmanmarkkinahintaan. Keskimäärin se on ollut syyskuussa 2019 noin 45 euroa /gramma.

Teollisen kullan markkinat palvelevat maailmanlaajuisesti, ja esikäsitelty materiaali toimitetaan yksittäisiin sulatus- ja jalostuslaitoksiin.Artikkelin lähde: Jalonom Oy. Lisää jalometallimarkkinoita koskevia artikkeleita on www.jalonom.com verkkosivuilla kultablogissa.

Artikkelin lähde: Jalonom Oy. Lisää jalometallimarkkinoita koskevia artikkeleita on www.jalonom.com verkkosivuilla kultablogissa.

MIKÄ?

MITÄ?

Kulta on valtaa

Kulta (Au) on yksi arvokkaimpia luonnossa esiintyviä metalleja. Se on pehmeä ja muotoutuva metalli, ja kullan suurin yksittäinen käyttötarkoitus on korunvalmistus. Puhtaan kullan määritelmä on 24 karaattia. Sitä kovetetaan tyypillisesti hopealla tai kuparilla.

Suomessa tyypillinen kultapitoisuus koruissa on 14 karaattia (58,5% kultaa ja 41,5% muita metalleja). Kultaa käytetään runsaasti myös elektroniikkateollisuudessa, hammaslääketieteessä ja muilla lääketieteen aloilla.

Kullan hinnassa on myös nopeita vaihteluita, mutta ne ovat useimmiten seurausta valtioiden halusta säädellä kullan tarjonnan ja kysynnän virtoja varmistaessaan oman kultavarannon kasvattamisen.