Suomessa on noin 160 000 ratsastajaa. Määrä kasvaa jatkuvasti, koska lajia voi harrastaa kaikenikäisenä ja monella tasolla, kilpaurheilusta terapiatyöskentelyyn. Kun perustaidot on opittu, lajin sisältä löytyy vielä erilaisia harrastamisen tapoja. Mutta ensin on opittava alkeet.

Teksti Marjatta Pietilä Kuvat Niina Kaipio

Ratsastuksen voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa. Kuinka pääsee sisään lajiin, joka tuottaa iloa, fyysistä kuntoa, luontokokemuksia ja elinikäisiä ystävyyksiä?

– Yleensä suositellaan, että ratsastus aloitetaan kouluikäisenä, sillä silloin lapsen motoriikka on riittävän kehittynyt. Toki on talleja, joissa voi aloittaa ratsastuksen talutuskursseilla jo nuorempana. Itse aloitin viisivuotiaana, kertoo Suomen Ratsastajainliiton seura-, alue- ja tallipalveluista vastaava Nina Kaipio .

Suomen Ratsastajainliitolla on noin 320 jäsentallia. Talleja on joka puolella Suomea, valinnanvaraa löytyy.

– Teemme niihin valvontakäynnin vuosittain. Tarkastamme, että talleilla on asianmukaiset olosuhteet lajin harrastamiselle, hevoset ovat koulutettuja ja niiden hyvinvoinnista huolehditaan, ja että opetus on ammattitaitoista ja opettajilla tarvittava koulutus. Siinä suhteessa liiton jäsentallit ovat turvallinen valinta, Kaipio suosittelee.

Ratsastustunti maksaa noin 25-30 euroa. Hinnat vaihtelevat alueittain. Lajilla on elitistinen leima, mutta harrastetasolla ratsastus on edullisimpien joukossa.

– Tallitoiminta edellyttää kohtuullisen suurta kiinteistökokoa ja maan hinta ruuhka-Suomessa on korkeampaa kuin muualla, joten tallinpitäjän investoinnitkin ovat suuremmat.

Hintaan vaikuttaa myös, ratsastaako kausikortilla vai niin sanotuilla irtotunneilla, jotka ovat yleensä hiukan kalliimpia.

Kustannukset kasvavat vasta, kun oman hevosen hankinta tulee ajankohtaiseksi ja mukaan tulevat valmennukset ja kilpailukulut matkoineen.

– Monelle ratsastustunti on vain osa harrastamista, koska talleilla järjestetään lähes ilmaisia hevoskerhoja ja hevosia saa hoitaa veloituksetta. Monet nuoret viettävätkin suuren osan vapaa-ajastaan talleilla.

Kalliin harrastuksen mielikuva johtunee siitä, että lajin parissa voi tehdä myös niitä kalliita valintoja, mutta sama koskee muitakin lajeja.

– Tuntihinta on aivan kilpailukelpoinen siihen nähden, että sillä saa käyttöönsä koulutetun hevosen, turvalliset varusteet ja ammattitaitoisen opetuksen. Omia varusteitakaan ei välttämättä heti tarvitse. Useilta talleilta saa lainata kypärän, kavereilta voi lainata raipan ja kumisaappaat löytyvät yleensä kotoa. Lisäksi hankaamattomat pitkät housut, jotka eivät ole liukkaat, löytyvät nekin usein kotikaapista. Hansikkaat ovat edullinen hankinta, Kaipio toteaa.

Ratsastusseurojen vuosittainen jäsenmaksu on junioreilla keskimäärin 50-60 euroa ja senioreilla 60-70 euroa.

Harrastajan perusvarusteet:

- Kypärä kolmipistekiinnityksellä.

- Turvaliivit. Hyvä turvaliivi on säädettävä ja hengittää materiaalia.

- Ratsastushousut, jotka ovat joustavaa materiaalia ja leikattu siten, että jalan sisäpuolella ei ole hiertäviä saumoja.

- Jodhpur-ratsastuskengät.

- Minichapsit yhdessä jodhpurien kanssa minichapsit korvaavat mainiosti ratsastussaappaat.

- Käsineissä pitää olla luistamaton tarttumapinta, eikä niissä saa olla hiertäviä saumoja tai poimuja.

- Raippa.