Piippolan vaarin monet talot

Kukapa ei tuntisi viisua Piippolan vaarista, hänen talostaan ja kotieläimistään. Piippolassa asuvalla Aaro Vatasella taloja on puoli tusinaa ja yksi jopa puuhun rakennettuna. Rakentajalle tärkeä Karjala näkyy kaikessa kädenjäljessä.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Vatasen suvussa on ollut seppiä sukupolvesta toiseen. Kyläsepät ovat kadonneet, mutta Aaro Vatanen on jatkanut käsillä tekemistä omaksi ilokseen.

– Olen aina tykännyt rakennella metallista ja puusta, Piippolan kunnan palveluksessa elämäntyönsä tehnyt Vatanen kertoo.

Vatanen rakentaa myös sanoista siltoja. Osa runoista on päätynyt kansien väliin. Hän myös valokuvaa kotikylänsä luontoa jatkuvasti ja matkoilla kamera on ahkerassa käytössä.

talojen rakentaminen alkoi sattumalta Vatasen ostettua tyttären perheen naapurista Tampereelta pienen hirsirunkoisen talon. Kun talo punnerrettiin pystyyn Piippolaan, se kasvoi ylöspäin niin, että nyt siinä on tavallaan kolme kerrosta. Ylimpänä tornissa on kahden hengen kahvittelupaikka.

– Olin juuri käyneet ensimmäisen kerran Vienan Karjalassa ja siitä varmasti tuli vaikutteita koristeisiin. Ajattelin, että ei kai sitä taloa voinut semmoisenaan uudestaan nostaa pystyyn. Kun sain idean tornista, piirtelin siitä vähän luonnosta ja menin sen kanssa rakennustarkastajan puheille. Tuohan on hyvä, sanoi rakennustarkastaja ja lisäsi, että ei tarvitse enempäänsä paperien kanssa hänen puheillaan hypätä.

Rakennus nimettiin Kesäpäiväksi ja sen seinien suojissa onkin ikuinen kesä värivalintojen ansiosta.

Pihakaivo oli jäänyt tarpeettomaksi, kun pihasaunassakin on suihku. Sen sijalle nousi Kaivohuone.

– Olin kuullut, että Helsingissä on Kaivohuone, niinpä rakennelma sai nimensä sen mukaan.

Eräs pienistä lastenlapsista tosin nimesi rakennuksen Vesikirkoksi sen tapulia muistuttavan ulkonäön vuoksi.

Leikkimökki tarvitsi päivitystä lastenlasten leikkien tuoksinoihin, joten sitä laajennettiin. Se sai samalla nimekseen Kevätaamu.

– Vanhimmat lapseni syntyivät 1950-1960-luvuilla. Kun he kasvoivat ohi leikkimökki- iän, luovuin heidän vanhasta mökistään. Sitten saimme nuorimman lapsemme ja pitihän hänellekin rakentaa mökki.

Mökki oli pitkään tyhjillään, kunnes lastenlapset alkoivat juoksennella pihapiirissä. Oli mökin peruskorjauksen ja laajennuksen aika. Nyt jo neljäskin sukupolvi kirmailee avarilla pihoilla.

– Uusin lattian, korotin kattoa, rakensin terassin ja tein koristeluita. Maalasin alun perin punaisen mökin kartanonkeltaiseksi, koska muutkin rakennukset ovat keltaisia.

Vaikka pihapinta-alaakin on puolitoista hehtaaria, päätti rakentaja urakoida seuraavan talonsa puuhun kuusimetsään. Näin syntyi Pilvilinna. Metsä oli muodostunut pihan perälle, kun Vatasen perhe kyllästyi etsimään mieleistään kuusta ja istutti oman joulukuusimetsän. Kuuset kasvoivat nopeasti, niin että vain latvan olisi voinut käyttää alkuperäiseen tarkoitukseen. Rakentaja hilasi yksinään tarvikkeet seitsemän metrin korkeuteen. Talossa on yksi pieni huone ja katettu terassi kahvittelua varten. Kahvipaikoista ei Vatasen tiluksilla ole pula, niitä löytyy erilaisten rakennusten ja huvimajojen terasseilta neljä kappaletta. Kesäaikaan päiväkahveja ei nautitakaan juuri koskaan sisätiloissa.

Vuosikymmeniä pihassa seissyt leirintäalueelta ostettu mökki joutui seuraavaksi isännän käsittelyn ja koristelujen kohteeksi. Siitä tuli Päiväuni.

Kun isoja taloja alkoi olla riittävästi, suuntasi rakentaja katseensa pienoismalleihin. Aaro Vatasen vaimo Raili oli kasvanut pienessä mökissä isovanhempiensa kanssa tiettömien taipaleitten takana. Hänen kertomustensa pohjalta Vatanen rakensi pienoismallin, jossa kaikki on niin kuin ne olivat Railin lapsuudessa olleet. Kaikki talon sisällä oleva on tehty itse, muurattuja uuneja sekä kattiloita ja kahvipannua myöten.

Mökin jälkeen rakentaja alkoi katsella Piippolan kaunista, vuonna 1771 valmistunutta Magdalenan kirkkoa sillä silmällä. Nyt kirkko pienoiskoossa löytyy omilta tiluksilta. Karjala nostaa taas päätään, sillä hankittuna on jo pyöreää keppiä karjalaistyylisen kirkon, tsasounan rakentamista varten.

Työn alla on myös suuri kota kuusimetsän suojiin. Intiaanit ovat aina olleet yksi Vatasen kiinnostuksen kohteista.

– Vaikka kodasta ei tulekaan tiipiimallinen, suunnittelen sille kuitenkin intiaaninimeä.

Ja koska omat tilukset alkavat olla taloja täynnä, Vatanen rakentaa parhaillaan tilaustyönä sukulaisten pihapiiriin taloa puuhun.

Piippolan vaarin pihalla on avoimet ovet perjantaista sunnuntaihin 4.- 6.7.2014 klo 12-19, osoite on Paajalantie 21. Parkkipaikkoja löytyy.