Sikabaarin uudet omistajat jatkavat jalostamalla yrityksen perustajan, Hannulan perhetilan viljapossua

Ylivieskalainen Hannulan sikala hyödyntää lietteen lämpöenergiaksi. Samalla hajuhaitat vähenevät.

Toissa vuonna tilan sikamäärä kasvoi uuden sikalarakennuksen myötä 1000 siasta 4000 sikaan.

Rakennusprojektissa Leevi Hannula piti kaikesta tarkkaa sähköistä seurantaa ja johti työn itse. Investoinnin kustannusarvio alittui.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Leevi Hannula ja Sikabaari

Isopappansa, pappansa ja isänsä askelissa kulkeva, 30-vuotias Leevi Hannula isännöi nykyään Hannulan tilaa yhdessä vaimonsa Elinan kanssa. Sukupolvenvaihdoskaupat Leevi ja hänen isänsä Esko Hannula , 62, tekivät vuonna 2011. Leevin täyttäessä 18 vuotta vuonna 2007 he ensialkuun hoitivat tilaa maatalousyhtymänä. Hannulan tila harjoittaa sikataloutta sekä maanviljelyä.

175 hehtaarin pellot kasvavat rehuohraa oman sikalan tarpeisiin. Vuotuisesta sikalan 3000 tonnin rehuohratarpeesta neljännes saadaan omilta pelloilta. Kolme neljäsosaa ostetaan lähialueen viljelijöiltä.

Leevi ja Elina Hannula rakensivat vuonna 2018 uuden 3000-paikkaisen, noin 4500 neliön sikalan. Aikaisemmassa noin 1500 neliön sikalassa oli kasvatuspaikat 1000 sialle. Noin 42 hehtaarin tontilla olevissa uudessa ja vanhassa sikalassa on tätä nykyä yhteensä 4000 sikaa.

Uuden sikalan kustannusarvio oli 2,6 miljoonaa euroa. Leevi suunnitteli rakennusprojektin huolella ja piti kaikista hankinnoista tarkkaa tietokoneohjelmapohjaista kirjanpitoa, vertaili hintoja ja kilpailutti. Rakennuksella hän oli pääsääntöisesti itse ja ukrainalaiset työmiehet tuntitöissä. Mitään ei hankittu avaimet käteen -periaatteella. Leevi johti itse koko rakentamisprojektin.

Tarkan kuluseurannan, kilpailuttamisen ja omatoimisen rakentamisen ansiosta kustannukset jäivät alle kahden miljoonan euron.

– Seurattavuus on sähköisen taloushallinnan lyömätön etu, Leevi toteaa.

EU tuki nuoria yrittäjiä 30 prosentin suuruisella investointiavustuksella. Hannulan tila työllistää Leevin ja Elinan lisäksi yhden ulkopuolisen. Perheen kolme lasta, 8-, 6- ja 3-vuotiaat ovat jo innokkaasti mukana maatilan töissä.

Sianlihaa Hannulan tila tuottaa vuodessa reilut 1,2 miljoonaa kiloa. Porsaat tulevat heille 32-kiloisina ja lähtevät Snellmanille Pietarsaareen teuraaksi 16 viikon kuluttua 96-kiloisina. Vuodessa teuraaksi menee reilut 13 000 sikaa.

Sikalat on rakennettu siten, että tilalta lähtee joka viikko yksi osastollinen sikoja teuraaksi ja uusi osastollinen porsaita eli noin 270 porsasta tulee kasvatettavaksi. Päiväkasvutavoitteena on tuhat grammaa sikaa kohti.

Sikojen ruokinta ja hoito on automatisoitua. Liemiruokkija ruokkii siat viisi kertaa päivässä. Rehun määrää säädetään sikojen syönnistä kerätyn tiedon perusteella. Yhdessä karsinassa on 13 sikaa, jotka ovat koko kasvatusajan samassa porukassa. Lattialämmitys, puru, oljet ja ilmastointi varmistavat, että sioilla on hyvä olla.

Kun porsaat ovat pieniä, lämpötila sikalassa on 22 astetta. Porsaiden kasvaessa sikalan lämpö putoaa automatisoidusti puoli astetta viikossa. Lopulta se on 16,5 asteessa.

– Kesähelteellä, jos sikalan sisälämpötila kohoaa liiaksi, sikalassa menee automaattisesti päälle korkeapaineista vettä – ikään kuin vesisumua sikalan ilmaan – ajava järjestelmä, Leevi kertoo.

Lämpöenergia saadaan maalämmöstä.

– Meillä ei ole maalämpökaivoja, vaan keruupiirit kulkevat lietekuilujen pohjalla ja keräävät lietteen lämmön talteen sikalassa hyödynnettäväksi. Hyötysuhde on korkea: yhdestä kilowattitunnista sähköä saadaan 4,7 kilowattituntia lämpöä, Leevi kertoo.

– Kun lietteen lämpö otetaan talteen, ja liete jäähtyy tässä talteenotossa, niin siinä saadaan samalla myös sellainen hyöty, että ammoniakin vapautuminen vähenee. Näin hajuhaitat ovat vähäisemmät.

Lietteen Hannulat ajavat omille ja sopimusviljelijöidensä pelloille lannoitteeksi.

Oman ja sopimusviljelijöitä ostetun rehuohran lisäksi Hannulan tilan siat saavat valkuaisainetäydennyksenä Koskenkorvan viinatehtaalta Ilmajoelta ohran mallastuksen sivuvirtana syntyvää ohravalkuaislientä. Lisäksi sioille annetaan pieni määrä kivennäisaineita, aminohappoja ja vitamiineja. Muulla rehulla kuin rehuohralla viljapossun lihaa ei kasvateta.

Sianlian tuottajahinta on Suomessa tätä nykyä noin 1,75 euroa kilolta.

– Maailmalla sianlihan tuottajahinnassa on ollut voimakkaitakin vaihteluja, meillä Suomessa se on pysynyt vakaana, Leevi sanoo ja harmittelee viljan kallistumista, jolloin sianlihan tuottajahinta ja rehuviljan hinta eivät ole synkronissa. Katteet jäävät pieniksi, on tuotettava ja myytävä paljon lihaa.

1990-luvun alkupuolella Esko Hannula perusti kotikylälle, Ylivieskan Raudaskylään sikatilansa liitännäiselinkeinoksi Sikabaari Oy:n, jossa aloitettiin sadan metrin päässä olevan oman tilan lihan myynti. Muutaman vuoden jälkeen Sikabaarin toimintaa laajennettiin lihatuotteiden jalostukseen. Oman tilan viljapossun lihasta Sikabaari valmisti makkarat, palvituotteet, säilykkeet ja meetvurstit.

Hannulan tilan siat menivät tuolloin teurastukseen Himangalle perheyritys Pöntiön Lihatuotteeseen.

– Kun itse aloin jalostamaan lihaa, näkökulmani lihantuotannon koko prosessiin muuttuivat radikaalisti, Esko Hannula sanoo.

– Konkreettisesti sianlihan laadussa tuli esille se, millaisissa olosuhteissa siat olivat kasvaneet, miten niitä oli ruokittu ja vaikkapa millainen ilmanvaihto sikalassa oli ollut.

Myös teurastusprosessi heijastuu sianlihan laatuun.

– Sillä on iso merkitys, mikäli siat saavat olla teurasautossa tutussa seurassa, kasvukumppaniensa kanssa. Vieraat siat aiheuttavat stressiä.

– Esimerkiksi kun leikkasin kyljyksiä sianruhosta, niin stressaantuneen sian lihasta valui paljon enemmän nestettä, Hannula muistelee.

Hän toteaa, että nykyään sikojen teuraskuljetus on hyvin laadukasta.

– Sikoja pikkuisen kyljestä kutitellaan, ja niin ne kävelevät nätisti autoon!

Pöntiön Lihatuotteen teurastamo paloi keväällä 2016. Samaan aikaan Esko Hannula halusi luopua Sikabaarista.

Pöntiön Lihatuotteessa töissä olleet, kokeneet liha-alan ammattilaiset Mika Eskola ja Richárd Molnár päättivät ostaa Sikabaarin. Esko Hannula omistaa edelleen noin 400 neliön kiinteistön, jossa Sikabaarin Lihatuote Oy toimii. Omistajien lisäksi Sikabaari työllistää neljä työntekijää.

Sianlihaa Sikabaari jalostaa sianlihatuotteiksi, luonnonsuolimakkaroiksi, palvituotteiksi ja säilykkeiksi reilut 100 000 kiloa vuodessa. Sikabaarille ruhot tulevat Snellmannilta, ruhoista osa on Hannulan tilan sikoja. Jonkin verran Sikabaari jalostaa myös naudanlihaa. Se tulee Veljekset Rönkä Oy:stä Kemistä.

Lihanjalostamon lisäksi Sikabaarissa on tehtaanmyymälä sekä lounasruokala, jossa on tarjolla päivittäin viljapossua eri muodoissa. Sikabaarin tuotteita on myynnissä Pohjois-Pohjanmaalla elintarvikekaupoissa, pääasiassa S-ryhmän kaupoissa.

Mika Eskolan mukaan suomalaiset ovat sianlihansyöjinä melko perinteisiä.

– Uuniliha, kyljykset ja possukylki tekevät meillä Sikabaarin tehtaanmyymälässä hyvin kauppaansa.

Uusina tuulina monessa grillissä sihisevät kesäaikaan possun ribsit.

Eskola laittaa ripsejä ympäri vuoden, ja aina uunissa.

– Grillissä ripsit joko palavat tai jäävät raa´oiksi. Uunissa noin 120 asteessa tuntikaupalla hauduttaen niistä tulee just sopivat: liha irtoaa mukavasti luista.

Hän kertoo, että suomalaiset ovat löytäneet myös raakamakkarat, muunkin kuin siskonmakkaran.

– Esimerkiksi grillituotteena raakamakkarat olivat viime kesänä suosittuja. Tulevaksi kesäksi meiltä on tulossa raakamakkarauutuus.

Esko Hannulan mukaan erityisesti makkarareseptit ovat viimeisten 30 vuoden aikana muuttuneet merkittävästi.

– Suolan ja rasvan määrä on suuresti vähentynyt. Nyt kuluttajat karttavat, jos esimerkiksi berliininmakkarassa ja meetvursteissa on näkyvää rasvaa: silavaklönttejä.

Hannulaa harmittaa se, että nykyään lihajalosteiden tuoteselosteissa lähtökohtana on negatiivisuus, mitä kaikkea tuotteet eivät sisällä.

– Lihanjalostusala on hoitanut huonosti imagonsa, kun tuoteinformaatiossa keskitytään siihen, mitä niissä ei ole, sen sijaan että ylväästi kerrottaisiin, miten laadukasta ja huolellisesti, sydämellä tuotettua, suomalaista lihaa ne sisältävät. Mielikuvat luovat merkityksiä, ja heijastuvat koko alan arvostukseen, muistuttaa Hannula.

Leevi Hannula on sitä mieltä, että Suomessa ja maailmalla edelleen myös tulevaisuudessa syödään lihaa.

– Trendit ovat väliaikaisia, ja ruokailutottumukset muuttuvat hitaasti.

Hänen mielestään on erikoista puhua proteiininkorvikkeista.

– Ainahan on syöty muitakin proteiininlähteitä kuin lihaa, vaikkapa pinaattilättyjä sekä nokkoskeittoa kananmunan kera.

– Lihantuottajana toimiminen on pitkäjänteistä hommaa. Kaikissa ratkaisuissa on otettava huomioon vähintään 30 vuotta eteenpäin, ja koko ajan mietittävä tilan jatkuvuutta seuraaville sukupolville, Leevi pohdiskelee.

”– Meillä ei ole maalämpökaivoja, vaan keruupiirit kulkevat lietekuilujen pohjalla ja keräävät lietteen lämmön talteen sikalassa hyödynnettäväksi.”
”– Kun porsaat ovat pieniä, lämpötila sikalassa on 22 astetta. Porsaiden kasvaessa sikalan lämpö putoaa automatisoidusti puoli astetta viikossa. Lopulta se on 16,5 asteessa. ”