Panu Rajalan kirja IK Inhasta:

Teksti: Martti Huhtamäki

Monipuolisen kulttuurihahmon, filosofian tohtori Panu Rajalan yli neljäsataasivuinen kirja ylioppilas Into Konrad Inhan elämästä on helppo lukea, mutta vaikea arvostella. Intoilija– Fotografin muistikuvat (Bonniers,WSOY) oli niiden kuuden loppukilpailuun päässeen kirjan joukossa, joista vasemmistolainen laulaja ja lauluntekijä Heikki Harma eli Hector valitsi odotetusti Finlandia-palkinnon voittajaksi Laura Lindstedtin . Kuoleman porteilla haahuilevien naishahmojen ajatukset Oneironissa palkittiin 30 000 eurolla. Rajala sysättiin syrjään plagiaattiväitteillä. Lindstedt ei rakentanut jälkimainettaan kirjoittamansa kirjan, vaan jälkitaistolaisten solvausten varaan.

Kieltämättä onkin vaikea aina tietää, mikä osa tekstistä on Inhaa ja mikä Rajalaa. Jotkut minä-muotoon kirjoitetut kertomukset on painettu kursiivilla, suuri osa normaalilla leipäteksillä. Rajala on kyllä hyvin perehtynyt tuohon valokuvataiteemme ikoniin ja uranuurtajaan. Tämä oli syntynyt samana vuonna kuin viime vuonna 150-vuotistaivalta juhlitut suurmiehet presidentti K.J. Ståhlberg , taidemaalarit Akseli Gallén-Kallela ja Pekka Halonen sekä säveltäjämestari Jean Sibelius . Inha ansaitsee kuitenkin paikan näiden muiden mestareiden joukossa.

Hämmästyttävä on hänen elämänsä kaari. Virtain etelälaidan Jäähdyspohjasta alkaneen, maatamme ja maailmaa kiertäneen Inhan elämä päättyi Lohjalla vaatimattomassa vajassa puutteessa, vilussa ja nälässä. Väliin mahtui kuitenkin vaikka mitä. Valokuvaus oli hänen läheisin harrastuksensa opintojen Helsingin yliopistossa hiivuttua. Historialliset ovat hänen tallenteensa Vienan Karjalasta. Miltei huvittavaa on se, että filmit kehitettiin Helsingissä mainitun Ståhlbergin valokuvausliikkeessä. Ainutlaatuisen taitonsa IK Inha, millä nimellä hänet tunnettiin, kävi täydentämässä Itävallassa ja Saksassa. Uuden Suomettaren ensimmäisenä ulkomaan kirjeenvaihtajana hän raportoi muun muassa Lontoosta. Hänen pyrkimyksensä oli lähteä eteläiseen Afrikkaan buurisodan sotakirjeenvaihtajaksi, mutta hanke estyi vaarallisuutensa ja kalleutensa takia.

Rajala kuvaa Inhan elämää värikkäin ja mehukkain, jopa lihallisin ilmaisuin. Pariisissa, tämä omia polkujaan kulkenut poikamies joutui tai pääsi ilotytön kiusalliseksi kuvattuun käsittelyyn. Tässä kohdassa muistuu väkisinkin mieleen Rajalan nuoresta vaimostaan, kauneuskuningattaresta ja papista Elina Yli-Vakerista kirjoittama muistelmakirja tämän New Yorkin malliurasta ja siihen liittyvistä paljastuksista. Elina, jota minä en tunnistanut alkuunkaan Rajalan kirjasta, oli tuolloin kuollut Suomessa syöpään.

Myös Inhan elämään tuntuu lisätyn Rajalalle tuttua kerrontaa kohtuuttoman avoimesta seksuaalisesta vihjailusta. Kirjan Rajalan edellisestä vaimosta Katri-Helenasta jätin lukematta ennakkoluuloisena juuri tuosta keinotekoisesta kaupallisuudesta johtuen. Panu Rajanlan kirjoittama Mika Waltarin elämäkerta ja siihen liittyneet radiohaastattelut olivat sitä vastoin korkeatasoista kirjallisuutta, jota ei tarvinnut keinotekoisesti markkinoida.

IK Inha eli monessa mielessä paljon edellä aikaansa. Pääasiaksi muodostunut taiteellinen valokuvaus on saava äskettäin Hämeenkyrössä kuolleen lähisukulaisen Aamu Nyströmin testamentin ansiosta museon Virroille. Jäähdyspohjan kyläyhdistys ehti jo sitä ennen vihkimällä muistomerkin Torisevan levähdyspaikalle parin kilometrin päähän Inhan syntymäkodista. Inha oli myös liikemies. Hän toi maahan polkupyöriä, joita hän pystyi helpoilla reiteillä käyttämään kuvausmatkoillaan.

Läheinen ystävä oli Gallén-Kallela, samoilta seuduilta. Valokuvaaja joutui kuitenkin ponnistelemaan ilman mesenaatteja, joilta suurimmat kuvataiteilijat saivat tuolloin eväitä ja virikkeitä kansainväliselle elämälleen. Kaksi vuotta ennen kuolemaansa Inha hankki kulkuneuvokseen moottoripyörän. Harmi, että asia selvisi minulle vasta nyt. Moottoriliiton puheenjohtajana vuosisadan vaihteessa olisin käyttänyt valtaani ja järjestänyt hänelle liiton kultaisen ansiomerkin. Loppulauseena on syytä korostaa, että Panu Rajala on erittäin hyvä kertoja.

Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää vietetään sunnuntaina 28. helmikuuta. Kalevalan päivä on liputuspäivä.