Tarkka seuranta ja jatkuva raportointi kehityksen moottorit

Lakasen lypsykarjatilalla lehmien keskituotosta on seurattu yli sata vuotta

Maidon keskituotoksen lisäksi Antti Kangas seuraa tarkasti rehun kulutusta ja ostorehun määrää.

Teksti: Reetta Reinman

Lakasen lypsykarjatilan isäntäpariskunta Antti Kangas ja Jenika Kovanen olivat pari vuotta sitten ison päätöksen edessä. Tilan vanha navettarakennus oli tullut teknisesti ja muutoinkin, myös eläinten viihtyvyyden kannalta tiensä päähän.

– Oli kaksi vaihtoehtoa: joko lopettaa lypsykarjanpito viiden vuoden sisällä tai rakentaa uusi, nykyaikainen navetta, kertoo Antti.

– Sen verran kova usko meillä on tähän perustuotantoon ja lähellä tekemiseen, että päätimme rakentaa uuden navetan, jossa eläimillä on hyvä olla ja meillä työntekijöillä tehokas ja miellyttävä työskennellä.

Lakasen tila on Sievin kunnassa Keski-Pohjanmaalla. 33-vuotias Antti Kangas on tilan viides isäntä. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2007, kun Antti oli 20-vuotias.

– Tarkkaa vuosilukua ei ole tiedossa, mutta sukumme esi-isät ovat tulleet tänne Sieviin maanviljelyä harjoittamaan Vimpelistä nälkävuosien aikana, Antti kertoo.

Isäntäpariskunnan lisäksi Lakasen tila työllistää tätä nykyä kaksi ulkopuolista.

Helmikuun puolivälissä 2020 tilalla vietettiin uuden täysautomatisoidun robottinavetan avajaisia. 2180 neliön pihattonavetassa on lypsylehmäpaikkoja 142. Nuorta karjaa saneerattuun vanhaan navettaan mahtuu noin 110 päätä. Samalla kun Lakasen tilalle nousi uusi pihattonavetta, 1956-1978 rakennettu, vanha, 1000 neliön navettarakennus saneerattiin uuden välittömään läheisyyteen.

Uudessa pihattonavetassa on kaksi vapaakiertoista lypsyrobottia. Lehmät saavat mennä tyhjentämään utareet ja hakemaan lisää rehustusta omaan tahtiinsa. Jotkut menevät 4-5 kertaa päivässä, toiset harvemmin.

Uusi navetta on viileä pihatto, jonka verhoseinät saadaan kesäaikaan rullattua sivuun.

– Navetassa ei tarvita lainkaan lämmitystä. Eläinten lämpö riittää. On huomattava, että lehmät eivät välitä, jos niiden on kylmä, mutta niiden makuupaikan kuivikkeiden on ehdottomasti oltava kuivat ja puhtaat, muuten ne stressaantuvat, ja stressaantuessaan lehmä on altis utaretulehduksille ja muille sairauksille, sanoo Antti.

Uudisnavetan kustannusarvio oli noin 1,3 miljoonaa euroa. Summaan sisältyi myös vanhan navetan saneeraus. Investointiin Kangas sai ELY-keskukselta 35 prosentin investointiavustuksen, josta valtaosa tuli EU:sta. Osa oli kansallista rahoitusta. Rakentaminen kesti reilut puoli vuotta. Sitä edelsi pitkä ja huolellinen suunnittelu.

Liikevaihto Lakasen tilalla on ollut viime vuosina 800 000 euron tietämissä. Uuden investoinnin myötä liikevaihtoon odotetaan reilua kasvua.

Antin ja Jenikan on tarkoitus saada lypsykarjatilastaan luomutila. Tästä on meijereiden kanssa käyty sopimusneuvotteluja jo pitkän aikaa.

– Pellot ovat olleet jo pitkään luomulla, mutta lypsy- ja nuori karja on tähän saakka ollut vanhan navetan olosuhteiden vuoksi ja on siis vieläkin tavanomaista, Antti kertoo.

Peltohehtaareja tilalla on vuokramaat mukaan lukien 210 hehtaaria. 75 prosenttia peltojen pinta-alasta kasvaa nurmea oman karjan säilörehutarpeisiin. Loppu on rehuviljaa omalle karjalle: kauraa, hernettä ja härkäpapua.

– Tavoitteena meillä on, että kaikki karjamme tarvitsema valkuainen tulisi lähellä kasvatetuista valkuaiskasveista, eikä tarvitsisi käyttää rapsia, joka monesti on tuontitavaraa. Valkuaisen määrän ja laadun suhteen paras rehuvilja on lupiini, sitä viljellään Suomessa vielä harmittavan vähän. Toiseksi parasta valkuaisrehuvilja on härkäpapu ennen hernettä, joita molempia on mukavasti saatavilla omien peltojen sadon lisäksi.

Aikaisempia vuosina Antti Kangas viljeli noin 40-50 peltohehtaarilla luomumyllykauraa muun muassa Helsingin Myllylle 140-150 tonnin vuosimääriä. Nyt kun vanhan navetan 50 lehmän karja kasvoi uuden pihaton myötä nykyisiin 142 lypsävään ja 110 nuoreen karjaan, luomukauraa ei riitä tilan ulkopuolelle myytäväksi.

Lakasen tilalla on pidetty reilut sata vuotta tarkkaa kirjaa lypsykarjan tuotoksista. Se on liittynyt tuotosseurantaan vuonna 1917 ja on Keski-Pohjanmaan vanhimpia tuotosseurantaan kuuluvia tiloja.

Tärkeimmät seurattavat tunnusluvut tuotosseurannassa ovat maitotuotos ja ostorehukustannus.

– Seuraan jokaisen koelypsyn jälkeen verkkopalvelun kausiraportista, miten tuotokset ovat kehittyneet. Ostorehukustannuksen kehitystä seuraan kuukausittain, kertoo Antti.

Hänen reilun kymmenen vuoden isännyytensä aikana lypsykarjan maidon keskituotos on noussut reilut 4500 kiloa. Nyt tuotosraportissa keskituotokseksi kirjataan 11 500 kiloa.

Kaiken kaikkiaan Lakasen tilalla tullaan uuden navetan myötä tuottamaan arvion mukaan vuodessa meijeriin vietäväksi 1 400 000 kiloa maitoa.

Ruokinnan onnistumista seurataan lannan koostumuksen ja maitotuotoksen perusteella. Näiden tietojen perusteella ruokintaa säädetään koko ajan.

Meijeriin menevää maitomäärää ja maidon pitoisuuksia seurataan tarkasti jokaisella hakukerralla.

Seurattavia asioita maidon laadussa ovat esimerkiksi valkuais- ja rasvapitoisuus, laktoosin määrä, maidon jäätymispiste sekä solujen ja bakteerien määrä. Mikäli lehmällä on esimerkiksi utaretulehdus, maitoon erittyy solukkoa, joka viestii tulehduksesta.

Utaretulehdus on myös taloudellisesti kiusallinen vaiva. Maito lypsetään ”maahan” utaretulehduksen hoitoon käytettävän antibioottikuurin ajan ja vielä kaksi viikkoa sen jälkeen.

– Olennaista on pystyä ennaltaehkäisemään utaretulehdusta. Paras konsti on turvata lypsylehmille stressittömät olosuhteet. Tässä tärkeintä on kuiva ja puhdas makuupaikka, eli hyvä hygienia, sanoo Antti.

Utaretulehduksen hoidossa hän on kokeillut muun muassa linimenttejä ja yrttiuutteita, vaikkakin utaretulehduksia heidän tilallaan on ollut minimaalisesti.

– Muiden hoitokeinojen kuin antibioottien teho ja hoitotulos on selkeästi heikompi, siksi utaretulehduksen ennaltaehkäisy on tärkeintä.

Antti Kankaalle työ on elämäntapa.

– Aikaisemmin tuli harrastettuakin esimerkiksi moottorikelkkailua, mutta viime vuosina työ on täyttänyt myös vapaa-ajan. Tosin talvet ovat alkaneet olla niin vähälumisia, että näilläkään korkeuksilla ei juuri moottorikelkkailla.

Antti on vanhempiensa ainut lapsi. Antin aikuistuttua hänen vanhempansa pitivät maatalouden tulevaisuutta synkkänä, ja vähän kuin pakottivat poikaansa eri alalle. Antti opiskeli muun muassa vaarallisten aineiden kuljetusta ja yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi.

– Veri veti kuitenkin maatalouteen, hän toteaa.

Maidontuotannon ja luomuviljelyn sivuelinkeinona hänellä on säilörehunkorjuu- ja kylvöurakointia sekä konekauppaa ja koneiden maahantuontia. Metsää tilalla on reilut 40 hehtaaria. Maataloustuottajien edunvalvonta- ja järjestötyö ottavat myös oman aikansa.

Antti Kankaan ja Jenika Kovasen perheeseen kuuluu kolme lasta: 9- ja 6-vuotiaat tyttäret Antin edellisestä avioliitosta sekä yhteinen, 2-vuotias poika.

– Vallankin nuorimmainen on niin vikkelä ja innokas navetta- ja konehommiin, että pitää välillä vähän toppuutella! Antti naurahtaa.

”– Sen verran kova usko meillä on tähän perustuotantoon ja lähellä tekemiseen, että päätimme rakentaa uuden navetan.”

”– Tavoitteena meillä on, että kaikki karjamme tarvitsema valkuainen tulisi lähellä kasvatetuista valkuaiskasveista, eikä tarvitsisi käyttää rapsia, joka monesti on tuontitavaraa.”

MITÄ?