Alaska ja Pepsi ovat

menestyneet kaninäyttelyissä

Yläkerran kylpyhuone on kanien valtakunta.

Siellä ne juoksevat hepulirallia.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Eija Hyvärinen

Kanikaverukset Alaska ja Pepsi ovat riemuissaan, kun on kesä ja ne saavat puputtaa siirrettävän ulkohäkin verkkolattian kautta tuoretta ruohoa ja voikukkaa. Joskus Alaska ja Pepsi saavat hypellä nurmikolla valjaissa. Irti niitä ei päästetä. Ne eivät loikkisi karkuun omalta kotipihaltaan, mutta naapurin kissan kanssa voisi tulla mittelöitä. Myöskään öitä kanit eivät vietä ulkona.

Ylivieskassa Savelassa perheensä kanssa asuva, 12-vuotias Sanna Saaranen sai Pepsin neljä vuotta sitten. Alaska on ollut hänellä pari vuotta. Risteytyskanit ovat neljävuotiaita. Pepsi on leikattu poika. Alaska on tyttö.

Kanin tärkein virike on ystävä, oma lajitoveri. Yleensä tyttö- ja poikakani pärjäävät parhaiten keskenään. Samaa sukupuolta olevilla kaneilla tulee monesti kärhämää. Kun jompi kumpi on leikattu, ei ole poikasongelmia. Kanit kaipaavat kuitenkin myös omaa rauhaa, ja siksi esimerkiksi Alaskalla ja Pepsillä on sisällä molemmilla omat häkit.

– Yläkerran kylpyhuoneeseen olemme rakentaneet niille oman tilan, jossa ne saavat juosta vapaasti ja hyppiä hepulirallia. Siivousongelmia ei tule. Tarpeilleen sisäsiistit kanit menevät kiltisti omissa häkeissään olevaan vessalaatikkoon, Sannan äiti, Eija Hyvärinen kertoo.

Kylpyhuoneessa olevien Alaskan ja Pepsin metri kertaa puoli metriä olevien häkkien luukut ovat auki. Luukusta ne saavat vapaasti kulkea kylpyhuoneen lattialle hyppelemään.

Pepsi hyppää myös kilpailumielessä esteitä. Sille on rakennettu kotiin sekä sisälle että ulos puista ja tolpista esteratoja harjoittelua varten. Kaniesteissä Pepsi on kilpaillut helpossa ja keskivaikeassa sarjassa, ja menestynytkin mukavasti.

Molemmat Sannan kanit käyvät kaninäyttelyissä. Pepsi on voittanut kaninäyttelyistä kultapokaalin, molemmat ruusukkeita.

– Kaninäyttelyssä kani nostetaan pöydälle tuomarien eteen. He tarkastelevat ja arvostelevat esimerkiksi kanin käyttäytymistä, lihaksistoa sekä sen karvan laatua ja hampaiden kuntoa, Sanna kertoo.

Kaninäyttelyihin valmistautuessa Sanna harjaa Alaskan ja Pepsin huolellisesti sekä leikkaa niiden kynnet.

Kuivaheinä on Alaskan ja Pepsin perusruokaa. Kani on heinänsyöjä. Sen suolisto on kehittynyt huipputehokkaaksi tuottamaan ravintoköyhästä raaka-aineesta kaikki kanin tarvitsemat ravintoaineet. Pupulle ei syötetä itse ravintoaineita, vaan sen suolisto valmistaa ne. Kanin pitäisi syödä heinää joka päivä ainakin oman tilavuutensa verran. Laadukkaimmatkaan teolliset kaninruuat eivät korvaa heinää, sillä ne eivät anna tarpeeksi töitä hampaille.

– Lisäksi annamme kaneille pienen määrän kanipellettiä päivittäin, mutta sitä täytyy antaa hyvin varovaisesti ja vähän, korkeintaan kaksi ruokalusikallista päivässä. Kanipelletit ovat niin rasvaisia, että jos niitä antaa liikaa, niin kanit lihovat herkästi, Eija kertoo.

Silloin tällöin Alaska ja Pepsi saavat porkkanaa sekä valmiina kaupasta ostettavia kaniherkkuja. Joskus niille annetaan suolakiveä nuoltavaksi kivennäisainetäydennykseksi.

Kanin ruoat ja kaikki kanitarvikkeet he hankkivat Kärkkäiseltä, eli Eijan työpaikalta. Eija työskentelee Ylivieskan Kärkkäisellä Fresh Burger -ravintolan vuoropäällikkönä.

Sanna aloittaa elokuussa Ylivieskan Ojakylän ala-asteella kuudennen luokan. Hänen pikkuveljensä Severi menee neljännelle luokalle. Kevään koronakauden etäopetus sujui Sannan ja Severin mielestä oikein hyvin.

– Kesäsuunnitelmat meillä on edelleen vähän avoimena. Yleensä olemme kesäisin käyneet jossain huvipuistossa, mutta nyt taitaa tulla välivuosi. Kalajoen hiekkasärkillä varmasti voi turvallisesti käydä. Olemme koko perhe löytäneet myös uuden mukavan harrastuksen, frish bee golfin. Siihenkin Kärkkäiseltä löytyy kaikki välineet, ja Ylivieskassa on myös erinomainen frish bee golfrata, Eija kertoo.

”– Olemme koko perhe löytäneet myös uuden mukavan harrastuksen, frish bee golfin.”