Kiltti, omapäinen ja periksi antamaton Villijäbä sopii sekä ravuriksi että ratsastuskaveriksi.

Teksti: Reetta Reinman

Vantaalla syntynyt, 8-vuotiaana perheensä kanssa Orimattilaan muuttanut ja siellä edelleen asuva Virpi Juurinen , 43, on kasvanut raviurheilun ja hevosten hoidon ympäröimänä. Hänen isällään oli talli, jossa oli hevosia valmennuksessa. Virpi viihtyi tallilla.

– Ensimmäisen kerran olin vanhempieni kanssa raveissa kolmen päivän ikäisenä! hän naurahtaa.

Kipinä hevosurheiluun sytytettiin siis jo hyvin nuorena.

– Olen aina ollut hevostyttö henkeen ja vereen, Virpi määrittelee.

Tätä nykyä hänellä ja isällään on 5-vuotias, suomenhevosruuna Villijäbä. Hevonen asustaa vuokralla karsinapaikalla hoitotallissa Orimattilassa.

Nimensä Villijäbä on saanut sekä persoonastaan että kasvattajaltaan.

– Nimen Villi-alkuosa tuleen sen kasvattajan puolesta, hän kasvattaa ”villihevosia”. Ystäväni ehdotti toiseksi osaksi Jäbä-nimeä, koska hevonen on vain niin ”jäbä”!

Virpi ja hänen isänsä ihastuivat Jäbään heti, kun se syntyi.

– Päätimme ostaa sen, ja tuttavapariskunta lähti kimppaan Fiilistalliimme. Ensimmäisen kesän Jäbä vietti laitumella emänsä ja muiden ikäistensä varsojen ja tammojen kanssa. Laidunkauden päätyttyä hevoset siirtyivät pihapiiriin. Talvi 2016 meni kasvaessa. Marraskuun lopussa 2016 olikin aika vierottaa Jäbä emästään. Talvi 2017 jatkui samanikäisten varsojen kanssa.

Keväällä 2017 Jäbällä alkoi ravihevosen elämän aakkosten opettelu.

– Ensin sillä ajettiin ohjista takaa, ja sen jälkeen laitettiin kärryt perään. Ajokertoja tuli kymmenisen. Sen jälkeen Jäbän olikin aika mennä kesäksi orilaitumelle ”painimaan”.

Syksyllä ajotreenit jatkuivat. Keväällä 2018 Jäbä ruunattiin. Kesän 2018 se nautti laitumella auringosta ja kisailusta. Syksyllä alkoi taas ajoharjoittelu. Tätä rataa Jäbän vuodet ovat kulkeneet, Virpi kertoo.

Joulukuussa 2018 Jäbällä ajettiin pakollinen koelähtö kilpailuluvan saamiseksi.

– Nyt kesällä ajetaan muutama startti, ja katsotaan, miten ne lähtevät menemään. Aikaa meillä on. Jäbä on vasta 5-vuotias, ja suomenhevosilla saa ajaa kilpaa 15-vuotiaaksi saakka, Virpi kertoo.

Jäbää ajavat ammattikuskit. Virpillä ei ole ravikorttia, ja hänen isänsä ei enää aja.

Virpin mukaan Jäbän luonne soveltuu hyvin ravuriksi.

– Se on kunnianhimoinen, kova yrittämään ja sitkeä, eikä anna aivan heti ensimmäisten hikipisaroiden tullen periksi.

– Toisaalta Jäbä on myös hyvin kiltti, ja soveltuu erinomaisesti ratsastukseen. 13-vuotias tyttäreni ja myös minä ratsastamme sillä säännöllisesti, Virpi kertoo.

Virpin isä hoitaa Jäbän säännöllisen ajattamisen ja juoksuttamiset sekä kengittämisen ja muut krouvimmat tallityöt. Työ- ja koulupäivän jälkeen Virpi ja hänen tyttärensä menevät tallille hoitamaan Jäbää.

– Jäbä saa ruoan kolme kertaa päivässä. Aamuruokinnan hoitaa tallin henkilökunta. Me huolehdimme kahdesta muusta kerrasta.

Kuivaheinä ja kaura on Jäbän ruokavalion perusrunko. Lisäksi se saa tarvittaessa täydennysrehuja, kivennäisiä, vitamiineja sekä suolaa. Karva pysyy hyvänä, kun ruoan mukana on säännöllisesti loraus laadukasta öljyä.

– Heinää ja kauraa lukuunottamatta hankimme kaikki ruoat sekä hoitotarvikkeet työpaikaltani Kärkkäiseltä, Virpi kertoo.

Hän työskentelee Lahden Kärkkäisen tekstiilivarastolla.

Villijäbä on säästynyt haavereita ja sairauksilta. Pieniä rasitusvammoja on joskus ollut.

– Ja toivottavasti se pysyy terveenä. Tuemme monin tavoin sen hyvinvointia: hieroja käy, lisäksi pidämme jaloissa kylmä-, savi- ja lampaanvillakääreitä. Linimentit ovat myös käytössä säännöllisesti.

KauppaSuomi-lehden juttusarjassa kerrotaan Kärkkäisen henkilökunnan lemmikkieläinharrastuksista.

”– Villijäbä ei anna periksi ensimmäisten hikipisaroiden tullen.”