Luonto harrastajalleen sampo

Reetta Vuorela taltioi kameran linssin läpi luonnosta makro- ja mikrotason kokemuksia. Kaupan hedelmäosastolta kukkapurkkiin päätyy eksoottisten hedelmien siemeniä huonekasveiksi kasvatettavaksi. Kukka-amppelit Reetta solmeilee.

Luontoa ja käden taitoja hän haluaisi hyödyntää myös tulevassa työssään sosionomina.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Reetta Vuorela

Lapsuudenkotini lähellä olevaa Ripatinkoskea Hirvensalmella on upea kuvata näin syksyllä ruska-aikaan dronella, kertoo 21-vuotias, nykyään Mikkelissä asuva ja opiskeleva Reetta Vuorela .

Reetta hankki drone-kuvauskopterin reilu vuosi sitten. Hän on lennättänyt droneaan kuvaamaan erityisesti luontokohteita - tavoittaakseen niiden ainutlaatuisen tunnelman, johon ei maasta käsin kuvattaessa aina suinkaan pysty.

Menneenä kesänä Reetta lähti yhtenä iltana Mikkelistä Puumalaan ajelemaan. Järvenselälle kuvastuva auringonlasku oli niin upea, että hän pysäytti auton ja lennätti dronen taivaalle. Kyseinen Reetan kuvaama järvimaisema Puumalasta sijoittui kolmanneksi sanomalehti Länsi-Savon luontovalokuvauskilpailussa. Kilpailun voittoisat kuvat julkaistiin Länsi-Savossa elokuun lopulla.

Reetta harrastaa drone-kuvausta ympäri vuoden.

– Hyvin kylmällä säällä drone ei jaksa lämmittää moottoria tarpeeksi ja voi tulla ongelmia, kun moottorin lämpötila on liian alhainen.

Reetta korostaa, että vaikka dronejen käyttäminen on helppoa, vaivatonta ja hauskaa, liittyy niihin silti iso vastuu. Lentävän aluksen on ilmatilassa noudatettava ilmatilaa koskevia asetuksia, määräyksiä ja lakeja, joihin on tutustuttava huolella ennen esimmäistä kuvauskertaa vaikkapa Trafin sivuilta.

Valokuvaamista Reetta on harrastanut ala-asteikäisestä saakka. Silloin hän sai ensimmäisen digikameran. Nykyään hän kuvaa digijärjestelmäkameralla.

– Digiärjestelmäkamera mahdollistaa valtavasti vaihtoehtoja valokuvaamiseen niin tekniikan kuin laadunkin suhteen. Eri kuvauskohteiden tunnelman saavuttamiseksi vaihtelen sekä objektiiveja että linssejä. Salamaa käytän hyvin harvoin.

Vinkkejä ja ohjeita kuvaamiseen ja kuvankäsittelyyn hän kertoo löytävänsä netistä sekä kokeilemalla itse rohkeasti eri asetuksia ja kuvakulmia.

Luontokohteista kaikkein mieluisinta Reetalle on tähtitaivaan kuvaaminen. Tähtitaivasta kuvatessaan hän käyttää jalustaa, koska kohdetta joutuu valottamaan melko kauan, jopa 30 sekuntia, eikä kamera saa sillä aikaa tärähtää.

Sosionomiksi tähtäävä Reetta opiskelee Mikkelin ammattikorkeakoulussa. Koulutus kestää 3,5 vuotta. Reetalla on menossa kolmas vuosi.

– Sosionomin tutkinto antaa runsaasti ammatillisia vaihtoehtoja. Sosionomit sijoittuvat esimerkiksi vanhus-, lapsi- tai mielenterveystyöhön, Reetta kertoo.

Vapaa-aikanaan hän ajaa usein kotiinsa Hirvensalmelle ja liikkuu luonnossa kameran kanssa. Eteläsavolaisesta marja- ja sienirikkaasta metsämaisemasta sekä Hirvensalmen lukuisista vesistöistä hän löytää aina uusia kiinnostavia kuvauspintoja ja yksityiskohtia. Reetan makro- ja mikrotasolla viestivät luontokuvat ovat tavoittaneet Instagramissa jo lähes 6000 seuraajaa.

Reetta kuvaa runsaasti myös huonekasveja, joiden kasvattaminen ja hoitaminen on niin hänelle ikään rakas harrastus. Reetta kasvoi viherkasvien ympäröimänä. Hänen äitinsä on verraton viherpeukalo.

– Itsekin olen kasvattanut lapsesta saakka viherkasveja, nuorempana olin erityisen mieltynyt pieniin kaktuksiin.

Nykyään Reetan yksiötä viheriöittävät lukuisat huonekasvit, tuttujen kultaköynnöksen ja peikonlehden ohella esimerkiksi nukkatyräkki. Tämän Madagaskarilta kotoisin olevan mehikasvin pylväsmäisen rungon päähän kasvaa vehreitä lehtiä.

Reetta on kokeillut myös eksoottisen hedelmien kasvattamista viherkasveiksi. Kesällä hän ostin kaupan hedelmäosastolta voimakkaan pinkin värisen, röpelökuorisen pitaijan eli lohikäärmehedelmän, rapsutti sen valkoisesta hedelmälihasta mustia, pieniä siemeniä ja ripotteli ne kukkamultaan taimikasvatusruukkuihin.

– Jo muutaman päivän päästä ruukuista nousi pieniä versoja. Lohikäärmehedelmä tuskin tekee Suomessa hedelmää, mutta toivottavasti se kasvaa huonekasviksi sopivaksi kaktukseksi.

Lohikäärmehedelmäksi kutsuttu piikitön kaktuspuu näyttää lohikäärmeeltä. Se kasvaa esimerkiksi Vietnamissa, Malesiassa, Kiinassa ja Thaimaassa.

Avokadon siemenestä Reetta on jo onnistunut kasvattamaan huonekasvin.

Kesällä kameran linssin läpi suota tarkastellessaan Reetta ihastui kihokkiin. Kihokin lehdissä on punaisia pisarakärkisiä, tahmeita karvoja. Niillä tämä soiden, rämeiden ja nevojen lihansyöjäkasvi pyydystää hyönteisiä. Erikoisen näköisen kasvin parantaviin voimiin uskottiin jo vuosisatoja sitten – ja uskotaan edelleen. Suomesta kerättyä kihokkia viedään tuoreena ja pakastettuna esimerkiksi Sveitsiin, Ranskaan ja Saksaan. Kerääjistä on pulaa, kysyntä on tarjontaa huomattavasti suurempi. Paitsi poimijat, myös itse kihokit ovat harvinaistuneet monissa Euroopan maissa suoympäristöjen vähentymisen myötä. Kihokista maksetaan Suomessa kerääjille noin 48 euroa kilolta. Kihokki on kevyt kasvi. Kiloon menee muovikassillisen kihokkia eli satoja. Paras keräysaika on heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun.

Keski-Euroopassa kihokki on lääke- ja kosmetiikkateollisuuden raaka-ainetta. Kihokkia käytetään myös esimerkiksi yskän ja hengitysteiden hoitoon suunnatuissa homeopaattisissa tuotteissa. Keskieurooppalainen yrttiteollisuus käyttää kuivattua kihokkia vuosittain parhaimmillaan jopa 20 tonnia. Valtaosa kerätään tropiikista Madagaskarista. Suomessa kihokkia ei ole luokiteltu lääkekasviksi. Kansanlääkinnässä kihokkia on käytetty esimerkiksi keuhkoputkentulehduksen, yskän, astman ja syylien hoidossa.

Reetta ei kerännyt kihokkia myyntiin vaikkapa sen keräämistä jo yli 40 vuotta Suomessa organisoineelle Oulun 4H-yhdistykselle, vaan nyppäisi yhden 15 sentin kukkavanan juurineen ja istutti sen kotona lasipurkkiin. Kihokin ottaminen oli luvallista, koska suo, jossa Reetta kulki, oli hänen isänsä omistamassa metsässä. Kihokin poimimiseen tarvitaan maanomistajan lupa, koska kasvi kerätään juurineen.

– Laitoin lasipurkkiin pikkuisen soraa ja multaa sekä sammalta, ja istutin kihokin sinne. Laitoin lasipurkin päälle muovikelmun, että kihokilla on ”suomaiset” olosuhteet. Hyönteisiä en ole antanut kihokille, mutta kastellut olen sitä ahkerasti. Hauska nähdä, kasvaako siitä huonekasvi, Reetta toteaa.

Reetan kodissa roikkuvat viherkasvit ovat hänen itse tekemissä amppeleissa. Hän harrastaa myös makramee-solmeilua, jolla tehdään erilaisilla nauhamaisilla materiaaleilla, kuten puuvillalangalla, helmilangalla, narulla ja nahka- tai muovisuikaleilla. Tekniikassa käytetään monenlaisia solmuja, joita vaihtelemalla työn ulkonäöstä saadaan koristeellinen. Solmeilemalla voidaan valmistaa monenlaisia käsityöesineitä, kukka-amppeleiden lisäksi esimerkiksi laukkuja, koruja ja seinävaatteita. Makramee-solmeilu sai luultavasti alkunsa 1200-luvulla arabien kehittämänä. Arabikäsityöläiset solmivat tekstiilien päiden ylimääräiset langat reunakoristeiksi. Termi makramee tulee arabian kielen sanasta migramah, joka voi tarkoittaa reunakoristelua tai kirjottua huntua. Tekniikka siirtyi maurien mukana Espanjaan ja sieltä muualle Eurooppaan.

Makramee saapui Englantiin 1600-luvun loppupuolella kuningas Vilhelm III:n hallitessa, ja 1800-luvun viktoriaaninen aikakausi oli tekniikan kulta-aikaa. Makramee-solmeilu on ollut suosittua merimiesten keskuudessa, jotka käyttivät tekniikkaa esimerkiksi koristeissa ja riippumatoissa. Myös Etelä- ja Keski-Amerikassa on käytetty erilaisia solmeilutekniikoita. 1960-luvulla makramee saavutti suosiota muun muassa hippiliikkeen keskuudessa.

Ennen makrameeta tehtiin juuttinaruilla sormet verillä.

– Nykyään käytetään pehmoista puuvillanyörilankaa, Reetta kertoo.

Tulevassa sosionomin työssään Reetta näkee sekä valokuvaamisella, kasvien hoidolla sekä käsitöillä olevan runsaasti tarjottavaa.

– Mielenterveystyö kiinnostaisi minua sosionomin työssä ehkä eniten. Mielenterveyden tukemisessa ja mielenterveyden kuntouttamisessa toiminnallisuus toisi mielestäni hyviä tuloksia. Ihmistä aina motivoi, kun hän saa toteuttaa itseään tavalla tai toisella, Reetta sanoo ja viittaa edelleen paljon siteerattuun Maslow’n tarvehierarkian, jonka yhdysvaltalainen psykologi Abraham Maslow julkaisi vuonna 1943. Maslow’n mukaan ihmisellä on perustarpeet, jotka tulee tyydyttää riittävässä määrin, ennen kuin ihminen alkaa etsiä tyydytystä ”korkeammille” tarpeille. Maslow’n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkiseen järjestykseen kuuluvat:

fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)

turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)

yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)

arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).

itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa). Näiden järjestystä kuvataan usein kolmilla, jossa kärkenä ovat itsensä toteuttamisen tarpeet.

Reetta haluaisi tutustua vielä tarkemmin voimauttavaan valokuvaan myös tulevaa työuraansa ajatellen. Voimauttava valokuva on taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolaisen kehittämä palkittu sosiaalipedagoginen menetelmä, jossa voimautumisen käsitteen sisältämät ehdot, kuten itsemäärittelyn oikeus, valta-asetelmien purkaminen ja vastavuoroisuus, määrittelevät ne eettiset raamit, joiden sisällä valokuvaa voidaan käyttää turvallisesti terapeuttiseen identiteettityöhön ja vuorovaikutustaitojen parantamiseen perheessä, vertaisryhmässä, työyhteisössä tai ammattilaisen ja asiakkaan välillä.

Keskeistä prosessissa on jokaisen näkyväksi tulemisesta itse määrittelemällään tavalla.

– Voimauttavan valokuvan kuvausprosessissa minua kiehtoo erityisen sen korjaavat katseet ja että niiden myötä – erityisesti oman korjaavan katseensa kautta – jokainen saa vahvistaa omaa näkyväksi tulemistaan juuri omasta näkökulmastaan. Kun yleensä ihminen helposti määritellään ”valmiiksi” toisten toimesta, ja tämä monesti hyvin stereotyyppinen mielikuva saattaa monin tavoin rajoittaa ihmistä, Reetta pohdiskelee.

Reetta Vuorelan luontokuvat Instagramissa: instagram.com/chasing.dreams ja kasvikuvat: instagram.com/kasviterapiaa

”– Laitoin lasipurkkiin pikkuisen soraa ja multaa selkä sammalta, ja istutin kihokin sinne.”

KUKA?