Kävelytempausten myötä Timo Tapion sydämen fyysinen pumppausvoima on tehostunut ja verenkierto vilkastunut.

Samalla on avartunut käsitys suomalaisten ystävällisyydestä ja empaattisuudesta.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Timo Tapio

Huomioidaan sydämen terveys ja tehdään sydämelle hyvää, kulttuurituottaja Timo Tapio kannusti sydänystävällisiin tekoihin kiertäessään Aurajoen kävellen 1000 kertaa tämän vuoden lokakuun 1. ja 18. päivän välisenä aikana. Timon kävellen taittama, Aurajoen ylittävä matka muodostui Turussa Kirjastosillan ja Auransillan välisestä kierroksesta. Näitä kierroksia hän käveli yhteensä 500. Yhden kierroksen pituus oli 480 metriä. Yhteensä taitettavaa kävelymatkaa kertyi 240 kilometriä.

– Parhaimpina päivinä kävelin reilut 40 kierrosta. Yleensä päiväkierrosmäärä oli noin 30, Timo kertoo.

Hän käveli pääsääntöisesti aamuisin ja aamupäivisin.

– Kannustajia oli mukavasti, mutta kanssakävelijöitä oli aamuaikaan vähemmän. Viikonloppuisin varhaiskasvatuksessa työskentelevä puolisoni oli mukana kävelemässä.

– Aurajoki-kävelyn kautta haluan korostaa myös sitä, että käveleminen ei vaadi sen kummoisempia varusteita kuin hyvät kengät ja mukavan, syystuulta pitävän ulkoiluasun. Minulla oli käytössä myös kävelysauvat, jotka lisäsivät kävelyn tehoa.

Aurajoen ylittävä kävelytempaus ei ole Timon ensimmäinen, eikä ainoa. Vappuna 2010 hän starttasi noin 850 kilometrin pituiselle Sydän-kävelylle. Hän piirsi Suomen kartalle Tampereelta alkavan ja Tampereelle päättyvän sydämen kuvan ja käveli sen viitoittaman matkan kuuden viikon aikana. Kilometrejä tuli yli 850 ja askeleita yli miljoona.

– Äijä tekee sydämen -nimisen patikointitempaukseni tavoitteena minulla oli vahvistaa oman sydämeni fyysistä kuntoa sekä kannustaa myös muita pitämään hyvää huolta sydämensä terveydestä.

Paitsi että Sydän-kävelyn kuluessa fyysinen sydämen pumppausvoima vahvistui ja verisuonet avartuivat, laajeni myös Timon käsitys suomalaisten sydämellisyydestä.

– Sain valtavasti uusia tuttavia. Monta kertaa yllätyin positiivisesti ihmisten ystävällisyydestä ja auttamisen halusta. Esimerkiksi yhtenä päivinä olin Haukivuorella viitisentoista kilometriä Mikkelin pohjoispuolella kahvilla yhdessä kahvilassa ja latasin samalla kännykän akkua. Eräs kahvilassa asiakkaana oleva mies kysyi, että mikäs mies tämä kännykkää lataava rinkkamies oikein on. Kerroin hänelle tempauksestani. Hän sanoi, että mennäänpäs meille, saunotaan, syödään hyvin, olet yötä ja aamulla saat runsaan aamupalan ennen päivän taipaleelle lähtöä. Näin tapahtui.

Yleensä Timo yöpyi Sydän-kävelynsä aikana taivasalla.

– Minulla oli 20-kiloisessa rinkassa pakkasta kestävä makuupussi, koska vapun seutuvilla, kun aloitin kävelyreissuni, oli vielä kylmiä öitä. Oli hienoa nukahtaa tähtitaivaan valoissa ja herätä aamuaurinkoon, Timo muistelee.

Yhtenä yönä hän ei nukkunut, vaan käveli kohti Jyväskylää.

– Kolmen nuoren porukka pysäytti autonsa kohdallani, ja kyselivät, minne olen menossa ja olenko kenties liftaamassa. Kerroin kävelytempauksestani. He kehottivat ottamaan seuraavalla kerralla fillarin mukaani!

Idean kevään 2020 Sydän-kävelyyn Timo sai sosiologi ja matkakirjailija Erkki Lampénin vuonna 2009 julkaisemasta matkakirjasta Neljä retkeä läpi Suomen. 2000-luvulla Lampén teki viisi matkaa Suomen päästä päähän lihasvoimin: kävellen, pyöräillen, hiihtäen, meloen ja nojapyörällä polkien. Hanke sai alkunsa kesällä 2000, kun Lampén päätti kävellä Helsingistä Jäämerelle. Seuraava retki oli pyöräily Suomen ympäri valtakunnan rajoja pitkin, kolmas hiihtomatka Porvoosta Nuorgamiin 2004. Neljäs Lampénin retki oli melontamatka kajakilla Inarin Näätämöstä Suomenlahdelle kesällä 2006. Matkakirjansa julkaisun jälkeen Lampén lähti vielä kiertämään Suomea nojapyörällä.

– Minä en ole Lampénin tavoin erähenkinen, siksi päätin toteuttaa oman kävelytempaukseni urbaanissa ympäristössä, Timo kertoo.

Merelläkin Timo on tempaissut. Heinäkuussa 2014 hän toteutti yhdessä ystävänsä Antti Rapin kanssa polkuvenematkan Vaasasta Merenkurkun yli Ruotsin puolelle Uumajaan. He taittoivat noin 90 kilometrin merimatkan Retro-nimisellä polkuveneellä viikossa.

– Avomerta Vaasan ja Uumajan välissä on ainoastaan noin 25 kilometriä, joten pystyimme yöpymään saarilla, ja pari yötä nukuimme polkuveneessä.

Yhtenä päivänä miehet yllätti yli 15 metriä sekunnissa puhaltanut myrsky.

– Onneksi olimme tuolloin vielä Vaasan saariston puolella, niin pääsimme saaren suojaan. Myrsky nousi 30 sekunnissa aivan pläkä-tyynestä kovaksi puhuriksi.

Vaasasta kotoisin oleva, 47-vuotias Timo Tapio on muuttanut kesällä 2020 Turkuun Pirkanmaan kautta. Nuorena miehenä hän opiskeli Keski-Suomen opistossa Suolahdessa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaksi, ja tekikin viitisen vuotta niitä töitä julkisella puolella. Sitten taideala imaisi miehen.

– Tähän saakka takanani on toistakymmentä lyhytelokuvaa, kaksi pitkää elokuvaa, mainostuotantoja, dokumentteja, musiikkivideoita sekä teatteriohjauksia niin harrastajille kuin ammattilaisille ja myös kulttuurialan opetustehtäviä. Yli 2500 runoa, tuhansia valokuvia, mies luettelee.

Yksi Timon koskettavimmista teoksista on vuonna 2003 valmistunut lyhytelokuva ISÄ, johon hän teki käsikirjoituksen ja ohjauksen sekä vastasi osin myös sen tuotannosta. ISÄ-lyhytelokuva kertoo isän ja tyttären suhteesta isän vakavan sairauden, imusolmukesyövän, ympärillä. Pääosissa ovat Esko Salminen, Karoliina Kudjoi ja Kari-Pekka Toivonen .

ISÄ-elokuvaan Timolla on myös omakohtaista kosketuspintaa. Hänen vuonna 1997 poisnukkuneella isällään oli diagnostisoitu Alzheimerin tauti, jota hän sairasti pitkään.

Timon isän kohtaloksi koitui nopeasti edennyt maksa- ja haimasyöpä.

– Isä oli aina elänyt hyvin terveellisesti, eikä ollut koskaan käyttänyt alkoholia - ja kuitenkin hän sairastui maksa- ja haimasyöpään. Isän kohdalla oikein kirkastui se, että syöpä on viime kädessä sattuman kauppaa.

– ISÄ-elokuvan myötä toivottavasti pystyn osoittamaan sen, että vakavan sairauden kohdatessa läheisestä ihmissuhteesta - ainakin toivon mukaan - kaikki turha karsiutuu ja olennainen kirkastuu. Ja tuo olennainen on rakkaus.

Muutos, vaikka surullinenkin, on aina uusi mahdollisuus.

– Isäni oli minua 50 vuotta vanhempi, sodan käynyt mies. Vahva persoona ei juuri tunteista puhunut, mutta kaikki aineelliset asiat olivat kunnossa. Isäni oli hyvin taiteellinen. Hänen eläessään minun taiteellisuuteni pysyi vakan alla, kunnes se isän poismentyä lähti pulppuamaan hyvin monimuotoisesti. Nuorisotyötoimeni ohella opiskelin muun muassa teatterikouluttajaksi ja elokuvatuottajaksi. Eli .taidegeenit. olivat minussa vahvoina, ja olivat ne pilkahdelleet jo lapsena: maalasin, piirsin ja harrastimme kavereiden kanssa .pyöräkellariteatteria.. Poismenollaan isäni tavallaan avasi minulle monia uusia ovia, vaikka yhteinen, fyysinen ovi hänen kanssaan sulkeutuikin. Se on rakkautta, tuumaa Timo.

Onko tulossa uusia liikunnallisia tempauksia?

– Varmasti, mutta menee kevääseen. Olen aika huono laittamaan suksia jalkaan!

.– Oli hienoa nukahtaa tähtitaivaan valoissa ja herätä aamuaurinkoon..
.– Poismenollaan isäni avasi minulle monia uusia ovia, vaikka yhteinen, fyysinen ovi hänen kanssaan sulkeutuikin..