– Syvä kumarrus työnantajalleni Kärkkäiselle, aina järjestyy vapaata harjoitteluun ja kilpailuihin

Kesäolympialaisissa Porilaisten marssi on soinut radiossa viimeksi vuonna 2008, kun Satu Mäkelä-Nummela voitti Pekingissä olympiakultaa trap-ammunnassa.

Hän tähtää neljänsiin olympialaisiin, jotka siirtyivät viime kesältä koronan vuoksi. Satu alleviivaa henkistä kanttia. Jossitellen ei tehdä tuloksia. Teot ratkaisevat. On ammuttava paremmin kuin muut.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Satu Mäkelä-Nummelan albumista

Jo kuusivuotiaana istuin isän kanssa hirvipassissa. Välillä taisin ottaa torkutkin kuusen alla! Isä metsästi. Vaari metsästi. Kaksoisveljeni kanssa suoritimme metsästyskortit 11-vuotiaina, lokakuussa 50 vuotta täyttänyt Satu Mäkelä-Nummela kertoo.

Metsästys siivitti Sadun lajivalintaa trap-ampujaksi, vaikkakin hän nuorena harrasti monipuolisesti sekä kesällä yleisurheilua että talvisin hiihtoa ja ampumahiihtoa. Ensimmäistä kertaa hän kokeili haulikolla ampumista kymmenen korvilla.

– Halusimme kokeilla veljen kanssa haulikkoa, kun meille oli kerrottu, että se potkaisee niin lujaa, että lentää takapuolelleen, Satu muistelee.

Metsästys vei Sadun ja veljen mennessään. Sorsapassissa oltiin jo kello 11, kun jahtipäivä koitti. Ensimmäinen hirvi kaatui samalla viikolla, kun Satu täytti 18.

Riistapolkukisojen .puskatrapista. alkoi Sadun tie urheiluampumiseen. Monesti naapurin setä oli kisoissa kyytimiehenä, kun oma isä maatalon isäntänä ei aina kerennyt töidensä vuoksi. Kilpaurheilun myötä metsästysharrastus on jäänyt vähemmälle. Metsästyskortti Sadulla on edelleen voimassa ja kotona kolme lintukoiraa.

Sadun vahva peruskunto lujittui nuoruudessa maalaistalon töissä.

– Meillä oli kotona Orimattilan Mallusjoella perinteinen karjatila: lypsäviä lehmiä, nuorta karjaa, peltoa ja metsää. Kotitilan lehmänmaitoa olen saanut juoda aina 2000-luvun alkuun saakka, jolloin tilanpitoa jatkanut veljeni luopui lypsykarjasta. Silloin piti siirtyä kaupan punaiseen maitoon.

Tavallisesti Satu on alkukeväästä, myöhäissyksyllä sekä joulun jälkeen ulkomailla, yleensä Kanariansaarilla harjoittelemassa - niin valon kuin lämmönkin vuoksi, koska ammuntaa harjoitellaan ulkoradoilla. Koronan vuoksi nyt ollaan kotona.

– Totta kai Tokion olympialaisten poisjäänti kesällä oli iso pettymys, mutta toisaalta ulkomaankilpailujen ja -harjoitusleirien poisjäämisen vuoksi tullut .välivuosi. on minulle mieluinen. Olen koti-ihminen. Matkustaminen ei ole oikein koskaan maistunut. Kotona käyn saunassa joka ilta, maailmalla siihen ei ole mahdollisuutta. Iso lovi nyt kyllä tulee harjoitteluun. Ulkomaan harjoitusleirien poisjäämisen myötä noin 5000 kiekkoa jää suunnitellusta ammuntatreenimäärästä uupumaan.

Ampujalta vaaditaan hyvää peruskuntoa, jo pitkiksi venyvien kilpailupäivienkin vuoksi.

– Olennaisin asia – yli 70 prosenttisesti – menestyksessä on kuitenkin henkinen kantti, Satu painottaa.

– Nuorena täytyy malttaa pitkäjänteisesti rakentaa omassa lajissaan tarvittava kivijalka kuntoon: sekä peruskunto että lajin vaatima tekniikka. Tämä vie aikaa.

Olympiakullan lisäksi Sadulla on kaksi MM-pronssia, joista ensimmäinen vuodelta 1995, sekä EM-pronssi vuodelta 2017. Hän on voittanut myös useita maailmancup-kisoja.

Satu on valittu vuoden urheilijaksi sekä vuoden naisurheilijaksi, molemmat vuonna 2009. Lisäksi Suomen Ampumaurheiluliitto on valinnut hänet vuoden ampujaksi kaksi kertaa peräkkäin.

– Seison korkeimmalla korokkeella olympialaisissa ja Maamme-laulu soi. Olen itse omilla teollani tuottanut tämän. On se mahtava tunne. Jokaisen urheilijan unelma.

Seuraavaksi hän tähtää ensi kesään siirrettyihin olympialaisiin. Menestys motivoi jatkamaan. Voimaa jatkoon valaa myös Sadun viime vuonna ampuma maailmanennätys: 123.

Hän edustaa Orimattilan Seudun Urheiluampujia.

Satu on Kärkkäisen Lahden tavaratalossa urheilutekstiilimyyjänä. Työantajaansa hän kiittää joustavuudesta.

– Kun 11 vuotta sitten pyysivät minua töihin Lahteen avattavalle Kärkkäiselle, niin sanoin, että urheilun ja kilpailujen vuoksi tulee paljon poissaoloja. Sanoivat, että saa tulla. Erinomaisesti kaikki on hoitunut.

Koulutukseltaan hän on lastenhoitaja. Hän on tehnyt 1990-luvulla päiväkotityötä.

Satu on kiitollinen siitä, että on aina ollut hyvin terve.

– Esimerkiksi näiden yli 11 vuoden aikana Kärkkäisellä en ole ollut päivääkään sairauslomalla. Flunssat eivät ole onneksi iskeneet, enkä muista, koska minulla olisi ollut pää kipeä.

Satu uskoo, että hänen hyvä vastustuskykynsä on maalaistalon perintöä lapsuudesta, kun elimistö tottui monenlaisiin, luonnollisiin bakteereihin. Kotiruokaa hän ei täydennä ravintolisillä.

Satu asuu perheineen Pennalan kylässä Orimattilassa. Aviomies vastaa 20-vuotiaan pojan avustuksella perheen viljanviljelytilan hoidosta. Perheen kolme koiraa ovat 18-vuotiaan tyttären vastuulla.

Mikäli urheilulta, työltä ja kodinhoidolta jää aikaa, Satu tarttuu mielellään haitariin tai käyrätorveen.

– Lapsena soitin torvisoittokunnassa. Haitarin soiton olen opetellut omin päin.

.– Seison korkeimmalla korokkeella olympialaisissa ja Maamme-laulu soi. Olen itse omilla teollani tuottanut tämän. On se mahtava tunne..

MIKÄ?

Trap-ammunta

Yhteistä kaikille haulikkoammunnan traplajeille on, että niissä ammutaan ampujan edestä poispäin lentäviä kiekkoja. Viisi ampumapaikkaa sijaitsevat rinnakkain noin kolmen metrin välein 15 metrin päässä heitinhaudasta. Heitinhauta on ampumatason alapuolella. Kukin ampuja ampuu oman ampumapaikkansa edestä lähtevää kiekkoa, jonka lentosuuntaa ja korkeutta hän ei tiedä etukäteen. Jokaista ampumapaikkaa kohti on heitinhaudassa kolme heitintä. Jokainen ampuja menee omalle ampumapaikalleen. Kukin ampuu kerran vuorollaan, jonka jälkeen kaikki siirtyvät yhden aseman eteenpäin. Näin kierretään, kunnes koko sarja on ammuttu. Omalla vuorollaan ase ladataan, nostetaan olkapäälle piippu suunnattuna ampumasuuntaan ja kutsutaan kiekko ammuttavaksi .huutamalla. laukaisulaitteen äänisignaalilla mikrofoniin. Laukaus on osuma, kun kiekosta irtoaa silmin havaittava pala. Yhteen kilpailu/harjoitussarjaan kuuluu 25 kiekkoa. Kiekko lähtee välittömästi ampujan kutsusta jostain näistä kolmesta heittimistä, ja se voi lentää ampumasuuntaan nähden 0-45 asteen kulmassa, joko oikealle tai vasemmalle. Jokaista ampumapaikkaa kohden ampuja saa kaksi oikeaa kiekkoa ja kaksi vasenta kiekkoa ja yhden suoran. Kiekon korkeus voi vaihdella puolentoista ja kolmen metrin välillä. Korkeus mitataan kaikilla traplajeilla kymmenen metriä heitinhaudan edestä. Lentomatka on 76 metriä. Kiekolla on lähtönopeutta noin 150 km/h. Ampujalla on kaksi patruunaa jokaista kiekkoa kohden, finaalissa yksi. Osumasta saa yhden pisteen. Trapradan elektroniikka huolehtii siitä, että sarjan loputtua jokaiselle ampujalle on heitetty satunnaisessa järjestyksessä kaksikymmentäviisi lentoradaltaan samanlaista kiekkoa. Trap on ollut olympialaji vuodesta 1908. Aikaisemmin siitä käytettiin nimitystä olympiatrap, jota vieläkin kuulee käytettävän. Ammunta kuului asiaan jo ensimmäisissä nykyaikaisissa olympiakisoissa Ateenassa 1896. Se on ollut ohjelmassa kaikissa kisoissa lukuun ottamatta vuosia 1904 ja 1928.