Sonja Leppänen tallentaa luonnon hetkiä kankaalle akryylimaalauksiksi

Luonnon kukista Sonja Leppästä kiehtoo erityisesti tupasvilla. Se näkyy myös hänen taiteessaan.

Vuodenajoista mieluisin Sonjalle on syksy. Se näkyy marjarunsautena pakastimessa.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Jenna Poikkimäki

Kun ylivieskalainen Sonja Leppänen , 26, liikkuu kotiseudun metsissä tai Lapin luonnossa, hän poimii maisemasta ja tunnelmasta mieleensä hetkiä. Kotona nuo hetket tallentuvat kankaalle akryylimaalauksiksi. Marraskuussa myös yleisö on saanut tutustua Sonjan luonnosta taltioimiin hetkeen Ylivieskan Kulttuurikeskus Akustiikassa olevassa Hetkiä-nimisessä taidenäyttelyssä.

– Luonnossa minua kiehtoo erityisesti jokin erikoinen valo tai väri. Niihin kiinnitän huomioni, Sonja sanoo.

– Otan paljon valokuvia luonnossa, mutta usein kuitenkin maalauksen aihe on minulla mielikuvana. Harvoin maalaan valokuvasta.

Vuodenajoista Sonjalle mieluisimpia ovat loppukesä ja syksy. Se näkyy myös kotona pakastimessa, jotka ovat täynnä Sonjan ja hänen aviomiehensä poimimia mustikoita, puolukoita, karpaloita ja hilloja sekä puutarhamarjoista mansikoita ja vadelmia.

– Tänä kesänä löysin ensimmäisen kerran hilloja myös Ylivieskasta, Sonja kertoo.

Marjat maistuvat koko perheelle sellaisenaan, smoothieissa sekä puuron ja jogurtin kanssa. Täytekakuissa on täytteessä aina mansikkaa, ja sehän maistuu perheen lapsille: 5-vuotiaalle pojalle, 3-vuotiaalle tytölle ja 1-vuotiaalle kuopustyttärelle.

Äiti saa olla tarkkana, etteivät marjaisat pikkukädet pääse tapsuttelemaan maalaustelineessä tai lipaston päällä kuivumassa olevaa akryylimaalausta.

– Akryylimaali kyllä kuivuu nopeasti, jopa puolessa tunnissa. Nopeus onkin yksi akryylimaalauksen parhaita puolia, toteaa Sonja.

Hän ei hahmottele maalausta ensin lyijykynällä, vaan alkaa maalata suoraan akryylimaaleilla canvas-kankaalle. Puukehys pitää maalausalustaan pingotettua kangasta paikallaan maalaustelineessä. Lisäksi tarvitaan muun muassa erilaisia siveltimiä, väripaletti ja palettiveitsi.

Sonja suosii yksinkertaisia värisekoituksia, kylmiä ja lämpimiä päävärejä, punaista, sinistä ja keltaista, ja sekoittaa värit sävyineen niistä.

– Valmiina en oikeastaan osta kuin mustan ja valkoisen, sekä pari maaväriä: poltetun siennan sekä okrankeltaisen. Niillä pääsee pitkälle!

Akryylimaalaustarvikkeet hän ostaa pääsääntöisesti Kärkkäiseltä, jossa hän on töissä.

– Olen työskennellyt Ylivieskan Kärkkäisellä myyjän tehtävissä yhdeksän vuoden ajan, eri osastoilla. Viime kesänä ulkopuutarhaosastolla opin paljon uutta, meillä oli mahtava työporukka.

Sonjalla on viimeistelyvaiheessa tradenomin tutkinto, jonka hän on tehnyt merkonomin tutkinnon jatkoksi.

Kuvataide kulkee vahvana myös Sonjan koulutuspolulla.

– Lukiossa olin vuoden kuvataidelinjalla. Ranuan kristillisessä kansanopistossa olen opiskellut kuvataidetta. Lisäksi olen osallistunut moniin kansalaisopiston kuvataidepiireihin.

– Kuvataide on nyt työni vastapainoa. Ehkä joskus tulevaisuudessa se voisi olla päätyökin, Sonja pohtii.

Luonnon lisäksi hän haluaisi laajentaa aiherepertuaariaan entistä enemmän ihmisiin.

– Haluaisin oppia maalaamaan ihmistä paremmin kuin mitä nyt osaan. Sitä täytyy vielä opiskella.

Lapsesta saakka Sonja on nauttinut piirtämisestä. Koulussa kuvaamataito oli lempiaine.

Rakkaus Lappiin syntyi sekin lapsuudessa. Kotona mentiin monesti tuntureille patikoimaan ja kalastamaan. Sonjan sukujuuretkin vievät Lappiin.

– Lapin maaruska on ihana kaikkine värisävyineen.

Lapin luonnon kukista Sonjaa kiehtoo eniten karuilla rämeillä, nevoilla ja tuntureiden rinnesoilla kasvava tupasvilla. Tupasvilla kukkii myös monissa Sonjan akryylimaalauksissa.

Sonja luottaa luonnon hoitaviin voimiin. Hän on opiskellut Nivalassa toimivan, monipuolisesti luontaishoitoja kouluttavan, vyöhyketerapeutti-diplomirefleksologi Päivi Mustajärven kurssilla vyöhyketerapeutiksi. Vyöhyketerapiaa Sonja tekee asiakkaille yhtenä iltana viikossa. Perhe saa nauttia äidin vyöhyketerapeuttisesta hoidosta tämän tästä.

– Erityisesti koliikista tai muista vatsavaivoista kärsivät vauvat saavat mukavasti apua vyöhyketerapiasta. Raskaana oleville äideille se on osoittautunut toimivaksi, pehmeäksi keinoksi synnytykseen valmistautumiseen. Kaikille vyöhyketerapia on hyvä rentouttaja.

Luontaistuotteita Sonja käyttää satunnaisesti. Riittävästä rasvahappojen saannista hän pitää tarkkaa huolta käyttämällä säännöllisesti kala- ja oliiviöljyä, oliiviöljyä myös ulkoisesti.

– Rasvahapot monien hyvien vaikutustensa vuoksi pitävät myös solukalvojen pinnat joustavina. Tämä on erittäin tärkeä, että ravintoaineet imeytyvät. Luontaistuotteet ovat hyvä lisä ruokavalion tueksi, mutta yhtä tärkeänä terveyden kannalta pidän mielen hyvinvointia, jota tukee ulkoilma, mielekäs tekeminen sekä myönteinen asenne elämään, Sonja painottaa.

.– Kuvataide on nyt työni vastapainoa. Ehkä joskus tulevaisuudessa se voisi olla päätyökin..
.– Haluaisin oppia maalaamaan ihmistä paremmin kuin mitä nyt osaan. Sitä täytyy vielä opiskella..