Valokuvaamisessa tärkeintä ei ole se, mitä katsot, vaan se, mitä näet

Kuten muukin teknologinen kehitys, myös valokuvaus on kehittynyt hirmuisin harppauksin viime vuosikymmenten aikana. Älypuhelinten markkinoille rynnistys mullisti valokuvaamiskulttuurin totaalisesti.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

1980-luvulla oli tavallista, että koko perhe kokoontui yhdessä olohuoneeseen katselemaan diakuvia. Dioilta tai albumista näytettiin myös ystäville lomareissun sisältö, joka lyhimmillään mahtui muutamaan kymmeneen kuvaan, pahimmillaan määrään, jonka katsomisen aikana katselija saattoi jopa nukahtaa.

Moni muistaa, kuinka vei tai lähetti matkan jälkeen filmirullan valokuvaliikkeeseen kehitettäväksi ja odotti jännittyneenä, miltä valmiit valokuvat näyttäisivät.

Nyt ainakin itselläni reissun mieluisin iltahuvi on katsella kamerasta kuluneen päivän kuvasaalis. Ja hyväksyä säilytettäväksi vain onnistuneet otokset. Aiemmin joutui ottamaan ja maksamaan ne tärähtäneetkin.

Omassa nuoruudessani elettiin neliskanttisia kuvia kidastaan ulos puskevien kameroiden kulta-aikaa. Salama niihin piti ostaa erikseen.

Tarkkaakin tarkemmin oli mietittävä, milloin ne kallisarvoiset välähdykset käyttää. Kun filmissä oli vain 24 tai 36 kuvaa, niitä ei voinut räiskiä mielivaltaisesti, vaan kohde tuli valita ajatuksen kanssa. Ei voinut myöskään juuri ottaa varakuvia siltä varalta, että jollakulla kuvassa sattuisi olemaan huono ilme tai silmät kiinni. On henkilöitä, jotka reagoivat salamavaloon niin, että vaikka ottaisi 50 kuvaa, silmät ovat kiinni.

Näin tapahtui kerran erään miehen kohdalla. Tuolloin elettiin jo digikamera-aikaa, joten kuvia saattoi napsia surutta. Vain yhdessä ainoassa kuvassa hänen silmänsä olivat auki. Mutta sitä kuvaa ei voitu missään tapauksessa valita, koska vaimo oli mielestään siinä huonosti. Uusimisen mahdollisuutta ei enää ollut. Niinpä miesparan kohtaloksi tuli tulla esitellyksi silmät kiinni.

Ensimmäinen valokuva kehitettiin 1820-luvulla. Sen ottaminen vei yhteensä kahdeksan tuntia. Ensimmäiset valokuvafilmit kehitettiin 1880-luvulla.

Vähitellen ne korvasivat aiemmin käytetyt lasilevyt. Valokuvafilmin kehittäminen olikin suuri askel valokuvauksen yleistyessä ja kameroiden suosion kasvaessa. Ensimmäinen värikuva otettiin 1861, mutta vielä pitkään tämän jälkeen kuvat säilyivät mustavalkoisina.

Valokuvaus tuli kaikkien ulottuville, kun Kodak toi vuonna 1900 markkinoille niin sanotun Brownie-kameransa. Uusi kamera maksoi vain dollarin. Se oli niin helppokäyttöinen, että kuka tahansa saattoi oppia kuvaamaan sillä. Brownien suunnitteli Frank Brownell, joka oli saanut Kodakin johtajalta George Eastmaniltä tehtäväksi kehittää mahdollisimman edullisen kameran.

Hintaa saatiin painettua alas muun muassa tekemällä kameran runko pahvista. Kameroita myytiin jo ensimmäisenä vuonna yli 150 000 kappaletta. Brownie sai nimensä suositusta sarjakuvasta, joka oli tuolloin yhtä kuuluisa kuin Aku Ankka on nykyään.

Filmille perustuva kuvaus hallitsi maailmaa aina 1990-luvun lopulle ja 2000-luvun alkuun, mutta pian sen jälkeen tapahtui jotakin vallankumouksellista. 1800-luvun lopulla eräs filosofi ennusti, että vasta yleistyneestä valokuvauksesta menisi pian maku.

Valokuvauksesta haaveilevien täytyi aikanaan hallita kameran mekaniikka, ennen kuin heillä oli mitään toivoa saada aikaan normaalia parempi kuva. Tämä filosofi ei kyennyt näkemään tulevaisuuteen.

Älypuhelinten ansiosta jokainen puhelimenkantaja on tänä päivänä myös valokuvaaja, kännykkäkameroiden laatu on todellakin kilpailukykyinen digikameroiden kanssa. Älypuhelimet mullistivat valokuvauksen täysin.

Ja kyllä valokuvia napsitaankin. Nykyään elämme kuvatulvassa. Kuvia puskee joka puolelta, miljoonittain, sosiaalisen median lukuisat eri kanavat täyttyvät niistä. Suurimmassa osaa kuvista poseeraa kuvaaja itse. Oxfordin maailmankuulut sanakirjat valitsikin vuoden 2013 sanaksi selfie.

Suomessa toimineista varhaisista valokuvaajista monet olivat vain käymässä maassa. Ensimmäinen tunnettu suomalainen valokuvaaja oli turkulainen piirilääkäri Henrik Cajander.

1840-luvun Suomi oli vielä syvässä muuttumattomuuden tilassa. Itsensä kuvauttamisen halu koski alussa vain pientä ihmisryhmää, kansakunnan kermaa.

Voikin miettiä, kertooko selfiebuumi kuitenkin jotakin syvällisempää kulttuurin muutoksesta, kiinnittyykö huomio koko ajan entistä vahvemmin itseen, olemmeko läsnä niissä elämän tärkeissä tapahtumissa vai mietimmekö vain missä saisimme otettua maailman parhaimman selfien, jota kaverit kateudesta harmaana katselevat.

Selfieiden ottamista helpottamaan on keksitty selfiekeppi, jota varsinkin japanilaiset ja kiinalaiset turistit näyttävät mielellään matkoillaan mukanaan kantavan. Joku onkin väittänyt, että sosiaalinen media on muuttunut selfieiden myötä minä-mediaksi.

Joka tapauksessa valokuva voi edelleen jopa muuttaa maailmaa. Ja kaikki tuntevat sanonnan siitä, miten yksi valokuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.

Valokuvaus tuli kaikkien ulottuville, kun Kodak toi vuonna 1900 markkinoille niin sanotun Brownie-kameransa.