Kokkolalainen Paul Granvik pääsi amerikanrautojen huumaan 14-vuotiaana, kun ensimmäisen kerran istui kaverinsa dollarihymyn kyytiin.

Teksti: Reetta AholaKuvat: American Car Drivers of Kokkola ry

Nykyään kun koko maailma on netin välityksellä avoin, amerikanauton ostaminen ja kunnostaminen on suhteellisen helppoa. 1980-luvulla vielä lähetettiin osia autoihin ostaessa rahaa seteleinä USA:han. Verotus ei sekään ole nykyisin ongelma. Esimerkiksi 1960-luvun amerikanautoissa vero on sadan euron luokkaa. Varaosia on niitäkin nykyään helppo hankkia niin suomalaisten osatoimittajien kautta kuin suoraan ulkomailtakin netin välityksellä, amerikanautoharrastaja Paul Granvik kertoo.

Hän korostaa amerikanauton olevan myös hyvä sijoituskohde, jossa arvo säilyy kuten kaikissa vanhoissa tavaroissa.

Vanhoissa harrasteautoissa vakuutuksissa on kaksi kategoriaa.

– Autoille, joita on muunneltu, ei myönnetä useinkaan täysin kattavaa kaskoa, perusvakuutuksen ja joitakin lisävakuutuksia kyllä saa. Näiden autojen vakuutus on myös aika kallis. Museorekisteriin hyväksytyillä autoilla kaskovakuutus on helpompi saada. Se on etenkin liikennevakuutuksen osalta huomattavasti halvempi 30 päivään rajoitetusta käyttöoikeudesta johtuen.

Kokkolalainen Paul Granvik, 50, on ollut American Car Drivers of Kokkolan toiminnassa mukana yhdistyksen vuonna 1987 pidetystä perustamiskokouksesta lähtien. Toimintansa yhdistys aloitti 1988.

Jäseniä yhdistyksessä on noin 40. Amerikanauton omistaminen ei ole jäsenyyden tai yhdistyksessä toimimisen ehto. Granvik iloitsee siitä, että Kokkolan yhdistyksen toiminnassa on mukana muutama parikymppinenkin.

– Muutoin amerikkalaisten autojen harrastamista tahtoo vaivata ukkoutuminen.

Granvikilla itsellään on kolme amerikanautoa. Ensimmäisen jenkkiautonsa hän osti 1984. Tämän 1966 Ford Fairlane GT 428 Hardtop Coupen hän kolaroi syksyllä 2002. Auto on parhaillaan täydellisen läpikäymisen kohteena.

– Tarkoituksena on jättää Fairlane ulkonäöltään alkuperäiseen asuunsa, mutta sovittaa siihen nykypäivän tekniikkaa, kuten ajettavaksi tehty alusta, nopea ohjaus ja tehokkaat jarrut, hän kertoo.

Granvik määrittelee itsensä muskeliautomieheksi.

– Eli minua miellyttää juuri 1960-luvun amerikanautot: niiden ulkonäkö, iso koko ja tehokas moottori.

Fairlanen lisäksi Granvikilla on myös kunnostettu 1984 ERA Cobra 427 S/C, joka on laadukas kopio legendaarisesta 1965 AC Cobrasta. Kyseisen auton hän osti pari vuotta sitten valmiiksi rakennettuna.

Granvikin kolmas harrasteauto on vuoden 1968 Dodge Coronet Super Bee, joka oli jo tehtaalta tullessaan varustettu tehokkaalla 426 Hemi-koneella. Kyseistä autoa on valmistettu vain 94 kappaletta, ja niitä lienee Granvikin yksilön lisäksi vain yksi toinen Euroopassa, tarkemmin sanottuna Ruotsissa.

Amerikanrautojen huumaan Granvik pääsi 14-vuotiaana, kun ensimmäisen kerran istui kaverinsa dollarihymyn kyytiin.

– Se oli menoa ja sillä tiellä olen edelleenkin! Ja sille tielle taidan jäädäkin...

”1980-luvulla vielä lähetettiin osia autoihin ostaessa rahaa seteleinä USA:han.”