Aurora, hyvän- tekijä

Aurora Karamzinin perustama diakonissalaitos on edelleen tärkeä osa suomalaista terveydenhoitoa

Helsinkiläistyttö Aurora Karamzinista tuli tsaarin hovin lemmikki ja myös 1800-luvun voimahahmo Suomessa. Aurora Karamzin mainittiin eläessään Euroopan rikkaimmaksi naiseksi, jolla oli vaikutusvaltaa ja halua vaikuttaa.

Teksti ja kuva: Tarja Lehtola

A urora Karamzin oli kirjailija Raija Orasen mielessä vuosia. Karamzim kiinnosti ihmisenä ja tuli vastaan siellä täällä. Hänet mainittiin aina kunnioittavasti ja usein kristillisessä mielessä.

– Halusin selvittää, kuka oikein oli tämä seurapiirikaunotar ja miten hänestä tuli suuri hyväntekijä. Lueskelin pikkuhiljaa ja totesin, että 1800-luku on kirjallisuudessa lähes käsittelemättä. Autonomian ajasta tiedetään hyvin vähän, sitä ei ole kuvattu yleisesti.

Kun Oranen huomasi, että Aurora eli nimenomaan sen ajan ja vielä vallan keskiössä, oli seuraavan romaanin aihe selvä.

– Löysinkin sellaisen tarinan, että jos olisin sen omasta päästäni keksinyt, olisi sanottu, että liian paljon tapahtumia yhdelle ihmiselle.

Mutta sellainen oli Auroran elämä.

Kirja on historiallisiin tosiasioihin perustuvaa kuvitteellista kerrontaa. Oranen on tarkka siitä, että ei muuntele tiedettyjä, historiallisia faktoja. Fiktioksi tarina muuttuu niiltä kohdin, joilta pätevää historiatietoa ei ole.

Aurora Stjernvall lähetettiin Pietariin sivistymään viideksi vuodeksi. Hänen palatessaan takaisin perhe oli muuttanut Helsinkiin, jossa isäpuoli Carl Johan Walleen toimi Suomen senaatin prokuraattorina.

16-vuotiaana Aurora teki suuren entreensä. Sali kohahti, kun hän astui sisään.

– Tuohon aikaan ylhäisönaisella oli kaksi päämäärää: päästä hyviin naimisiin tai päästä hoviin. Ei ollut soveliasta tehdä työtä, mutta kirkkaimmat naistähdet tähtäsivät hoviin. Auroralle raivattiin tietä vallan keskukseen. Lahjakkaana ja älykkäänä hän pääsi Pietarin hoviin. Auroralla oli itsenäisiä näkemyksiä, mutta hän oli myös aito nainen.

Aurorasta annettiin jopa luonnehdinta, että hänen kielellään voisi halkaista omenan. Aikana, jolloin naisen paras avu oli kauneus, se ei välttämättä ollut hyve. Mutta lumoavan kaunis Aurora oli, sitä ei kukaan voinut kieltää.

Aurora pääsi hoviin, mutta ei naimisiin. Hänen ensimmäinen sulhasensa menehtyi juuri ennen häitä.

Mutta sitten saapui Pietariin Paul Deminov . Hän omisti veljensä kanssa kaivoksia ja asetehtaita. He matkustelivat, ryyppäsivät ja rellestivät, kunnes keisari kutsui heidät kotiin.

Deminov oli suuri, rikas ja röyhkeä mies, joka käyttäytyi kuin Euroopan omistaja, eikä Aurora ollut hänestä millään lailla kiinnostunut. Deminov kosi kaksi kertaa saamatta vastakaikua.

– Keisarinna vaati, että Deminov olisi saatava sidottua Venäjälle, ja tämän kroisoksen pitäisi saada rikkauksilleen perijä, niinpä hän vaati Auroraa avioitumaan tämän kanssa. Auroralla oli nöyrä ja valpas omatunto, hän koki saaneensa valtiollisen tehtävän ja suostui kosintaan. Hän kuitenkin ajatteli, että voidakseen kasvattaa miehen kunnon tavoille, hänen pitäisi oppia rakastamaan tätä, ja näin tapahtuikin.

Liitto päättyi kuitenkin pian Deminovin kuolemaan, mutta Aurora ehti synnyttää hänelle perijän.

Jo häälahjaksi Aurora oli saanut palatsin ja timantteja, niinpä hänestä tuli todella rikas leski. Hän osti isäpuoleltaan Espoosta Träskendan kartanon, vietti kesät siellä ja talvisin asui Pietarissa tai matkusteli. Toinenkin avioliitto päättyi vuonna 1854 Andrei Karamzinin kuoltua taistelussa Krimin sodassa.

– Auroran todellinen rakkaus oli Andrei Karamzin. Karamzinin kanssa hänellä oli älyllisesti ja fyysisesti intohimoinen suhde, Oranen toteaa.

Aurora oli jäänyt jälleen kerran leskeksi, 46- vuotiaana.

Andrei Karamzinin menetyksen jälkeen Aurora päätti keskittyä hyväntekeväisyyteen sekä lähipiirinsä hyvinvointiin. Aurora oli paitsi kunnianhimoinen, myös hyvin rakastava nainen. Erityisen rakkauden kohteita olivat hänen poikansa Paul sekä sisarentyttärensä Marie Linder , josta tuli Suomen ensimmäinen feministi.

Suomessa ei ollut tuolloin sosiaaliturvaa, joten vuonna 1867 Aurora perusti Helsingin diakonissalaitoksen, joka edelleen tunnetaan nimellä Diacor. Hän oli monella muullakin tapaa merkittävä hyväntekijä tuon ajan Suomessa.

Aurora eli yli yhdeksän vuosikymmentä kunnioitettuna ja arvostettuna. Hänellä ei itsellään ollut aina rahaa jaettuaan omaisuuttaan köyhille, joten hän joutui lainamaan palvelijoiltaan. Aurora Karamzin on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Ville Vallgrenin veistämässä muistomerkissä on ranskankieliset sanat:

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kieltä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen”.

”Auroran todellinen rakkaus oli Andrei Karamzin, jonka kanssa hänellä oli älyllisesti ja fyysisesti intohimoinen suhde.”

”Auroralla oli itsenäisiä näkemyksiä, mutta hän oli myös aito nainen.”

KUKA?