Annukka Häkli, 31, ei ole tavallinen urheilullinen nainen, joka käy yksinomaan salilla tai uimassa. Hän pelaa salibandyn miesten sarjassa.

Teksti: Ari Stenius

Olen sählyääliö. Kuvailtiin kauden alla joukkueen kesken toisiamme niin, että ei kerrottu kenestä on kysymys. Minun kohdalla ei tarvittu kuin yksi sana, Annukka Häkli nauraa.

Ruukissa pikkutyttönä yleisurheilun eri lajeja harrastanut Annukka keksi salibandyn teini-iässä 1997.

– Oulaisiin perustettiin tyttöjoukkue ja meitä lähti Ruukista 4-5 tyttöä sinne pelaamaan. Kotikulmilla ei ollut omaa tyttöjoukkuetta. Harjoitusmatkat tehtiin vanhempien kyydissä tai junalla eikä 60 kilometriä ollut treenimatka eikä mikään.

– Hauskaa se oli, sanoo Annukka, joka on nyt harrastanut salibandya 17 vuotta.

Annukka kertoo hurahtaneensa lajiin heti ja pysyvästi.

– Joukkueessa pelaaminen ja tekeminen, kai se sitä oli. Olin aina pelannut pallopelejä, mutta keskittynyt muuten yksilölajeihin. Kiva kaveriporukka on yksi syy miksi joukkueurheiluun jää helposti kiinni, uskoo nykyisin Ruukin Innon miesten joukkueessa III divisioonassa pelaava Annukka.

Naisen pelaaminen miesten sarjoissa ei ole ihan normijuttu ja Annukka onkin sarjansa ainoa naispelaaja - poikkeusluvalla.

– Piti anoa lajiliitolta lupa ja kun sain sen, niin kävi ilmi, että tällä kaudella ei saa muualle enää siirtyä. Halusin tänne ja täällä siis pysyn, hymyilee Annukka, joka viihtyy hyvin ja pelaa innolla.

Annukka Häkli pelasi viime kevääseen naisten SM-sarjaa, mutta OLS:n toiminta loppui eikä huipulla pelaaminen enää onnistunut kotiseuduilla.

– Harmi, että loppui, sillä olisin pelannut vielä mielelläni. En ollut aivan valmis vielä pelkästään harrastamaan, enkä varsinkaan lopettamaan - siksi halusin pelata sarjaa oman kylän poikien kanssa

Annukan joukkueelta saama hellä ihmiskuvaus – sählyääliö – saa katetta, kun kuuntelee hänen viikko-ohjelmaansa.

– Poikien kanssa pelataan ja treenataan. Sen lisäksi käyn joka viikko OLS:n naisten III divisioonan ja tyttöjen SM-sarjassa pelaavan OSBC:n harjoituksissa, sanoo Annukka ja kun muistaa sali- ja uimatreenit…

Niinpä, hengästyttää jo kun ajatteleekin, mutta ei tässä vielä kaikki, voisi sanoa.

– Kesällä käydään tutulla tyttöporukalla pelaamassa jalkapalloa. Pelataan puulaakia ja sellaista, kertoo Annukka ja jälleen tippuu lisää: kesään kuuluu hiekkafutiksen turnauksia!

Annukka muutti Ouluun 2003 pitkälti harrastuksen vuoksi, mutta myös opiskelemaan ja siitä lähtien koti on ollut Oulussa.

Salibandyn harrastus kasvoi Suomessa 2000-luvun alussa humahdusmaisesti ja nyt lajiharrastajat täyttävät saleja kaikkialla.

– Lajin yksi viehätys on se, että sitä voi pelata lähes kuka vaan. Harrastamiseen löytyy porukoita, tietää Annukka.

Isot massat ja lajin kehittyminen on muuttanut sarjapelaamisen yhä vaativammaksi.

– Siitä kun aloitin, niin tämä on ihan eri peliä. Huipulla peli muuttuu koko ajan. Taktiikka kehittyy, fyysiset vaatimukset ja pitää osata sillä kepilläkin (maila) tehdä jotain, kuvaa Annukka salibandyn muuttumista harrastuslajista kilpapeliksi.

Annukka Häkli rakastaa salibandyn pelaamista ja harjoittelua, mutta kiinnostaako laji katselijana?

– Käyn aina kun mahdollista katsomassa eri joukkueiden pelejä. Lisäksi telkkarista, lähetykset ja taso ovat parantuneet paljon viime vuosina, hehkuu Annukka innoissaan.

Isot massat ja lajin kehittyminen on muuttanut sarjapelaamisen yhä vaativammaksi.