– Milläs muulla kulkisin, jollen omalla autollani? 95-vuotias Sylvi Soini uusi ajokorttinsa viideksi vuodeksi, tiedenainen harrastaa maalaustaidetta

Maa- ja metsätaloustieteen lisensiaatti Sylvi Soini seuraa edelleen tieteenalaansa ja kirjoittaa. Päivittäin hän ajaa itse autolla lounaalle ja samalla käväisee kaupassa.

Teksti: Reetta AholaKuvat: Mikko Virsu

Sylvi Soinitäyttää 95 vuotta 13. maaliskuuta 2015, eli talvisodan päättymisen muistopäivänä.

Viime vuoden helmikuun lopulla Sylvi muutti Jokioisilta Vammalaan. Uusi asunto ja muutto Vammalaan oli järkiratkaisu sukulaisen huoneistopulmiin.

Jokioisten ”kämpässään” Sylvillä oli tilaa 30 neliötä. Vammalan kerrostalohuoneistossa tilaa on 80 neliötä.

– Nyt saan mukavasti hyötyliikuntaa, kun kävelen täällä huoneesta toiseen. Nyt saa sääkin olla este kuntoilulle, Sylvi naurahtaa.

Hyötyliikkuessaan huoneesta toiseen Sylvi saa samalla ihailla ikkunoista aukeavia upeita maisemia. Olohuoneen ikkunasta näkyy Liekovesi, muista ikkunoista Rautavesi.

Muutossa Sylvi ajoi itse omalla autollaan muuttoauton perässä Jokioisilta Vammalaan.

– Kiusausta ohittaa minulla ei ollut!

– Yleensäkin olen hyvin maltillinen auton ratissa, hän toteaa.

Päivittäin Sylvi ajaa sairaala-terveyskeskuksen yhteydessä toimivaan lounasruokalaan lounaalle ja usein samalla käväisee kaupassa.

Sylvi Soini korostaa, että elämäntavoilla voi vaikuttaa suuresti terveyteen. Elämänasenteella koko elämänsä kulkuun.

– Olen vauvaikäisenä ollut ilmeisesti sellainen niin sanottu vetelä lapsi. Isosiskoni sanoi, etten osannut reagoinut hyvään enkä pahaan. En tarttunut mihinkään käsin, vaan hampain. Vähän isompana vaeltelin toisaikaisena, siksi isommat alkoivat sanoa minua monsuuniksi, joka lyhentyi partiossa Moskaksi.

Lääkärin määräämä lääkitys ei auttanut lapsena Sylvin toisaikaisuuteen ja väsymykseen. Kun Sylvi oli 13-vuotias, 3. luokalla oppikoulussa, hänen äitinsä alkoi tarjota tyttärelleen joka päivä paistinpannullisen mäkipellossa, karjanlannalla kasvatettuja punajuuria.

Hänen äitinsä keitti aina kerralla viikon punajuuret ja pilkkoi niitä paistinpannulle paistumaan kuopuksen päiväannokseksi samalla, kun keitti muulle väelle iltapäiväkahvit.

– Punajuuret pelastivat minut. Minä paranin ja virkistyin. Koulukin alkoi sujua paremmin. Pärjäsin, kunhan kuuntelin tunnilla, pirteäsilmäinen tiedenainen muistelee.

Punajuuri sisältää runsaasti mangaania.

– Varsinkin, jos se on lannoitettu vanhanaikaisesti hakosonnalla.

– Sitä, miksi punajuuret minut pelastivat, en kuitenkaan tiennyt kuin vasta kolmen vuosikymmenen kuluttua.

Sylvi Soini on työskennellyt maaperäkartoitustehtävissä, aina Afrikassa saakka. Maaperässä oli vastaus myös hänen lapsuutensa toisaikaisuuteen.

Sylvi Soinin lapsuudenkoti oli nykyisessä Sastamalassa, 12 kilometrin päässä silloisesta Vammalan kauppalasta ja etäällä naapureista. Kotitilan pellot olivat osittain uudisraivaussuolla, metsäjärven rannalla.

– Kun turvemaata lannoitettiin sen ajan tietojen mukaan kolmella pääravinteella ja runsaasti kalkiten, sitoutui turpeen vähenevä mangaani liukenemattomaksi nopeammin kuin Satakunnan savimailla, Sylvi kertoo.

Hänen mukaansa ainoastaan Pohjois-Karjalan läpäisevillä ja karkeilla kivennäisainemailla oli 1920-luvulla tunnettu ns. vetelä lapsi -ilmiö.

– Siellä se oli osattu korjata metsämarjoilla, joissa myös on runsaasti mangaania. Metsämarjoista parhaita mangaaninlähteitä ovat mustikka, puolukka ja karpalo.

Sylvi Soini on perheetön.

– Ei ole siitä kysymys, ettenkö halunnut itselleni puolisoa, hän sanoo.

Sylvi kirjoitti ylioppilaaksi 1938. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan hän kävi emäntäkoulun, että oppi tekemään myös kotitaloustöitä, kun kotona hän oli enimmäkseen työskennellyt pellolla ja navetassa.

– Nimitän emäntäkoulua naisten asevelvollisuudeksi.

Sitten alkoi talvisota.

– Minä läksin lotaksi ja jouduin Niinisalon kasarmin keittiöön töihin, emäntäkoulun käynyt kun olin.

Niinisalossa Sylvi tutustui miellyttävään nuoreen mieheen, joka oli Haminasta Niinisaloon siirtyneen RUKin kurssilla ja jäi kurssinsa jälkeen vielä kouluttajaksi Niinisaloon.

– Tuleva sulhaseni kaatui Kannaksella viikko ennen kihlajaispäiväämme.

Maa- ja metsätaloustieteellisen tiedekunnan Sylvi Soini valitsi opinahjokseen käytännön syistä.

– Sitä kautta pääsin soille ja siellä tienasin opiskelurahani.

Sodan loppuvaiheessa Sylvi totesi olevansa ilman töitä. Yksi hänen luokkatoverinsa oli silloin jo valmis agronomi. Hän neuvoi lähtemään Maatalousministeriön asutusasiainosaston (ASO) kesätöihin suolle: Sieltä saisi opiskelurahaa.

– Soilla rämpiminen taisi olla kaikkein ihanteellisinta ja sielunmaisemaani sopivaa puuhaa.

Opiskelukin talvitöinä maittoi hänelle kolmeen loppututkintoon saakka.

Suo on inspiroinut Sylviä myös hänen maalaustaideharrastuksessaan. Tutkimuskohteet ovat ikuistuneet öljyvärimaalauksiksi.

Sylvi Soini nauttii omien sanojensa mukaan kourallisen ravintolisiä joka päivä.

– Solut ovat kehomme voimalaitoksia, niille pitää tarjota hyvää ruokaa polttoaineeksi ja nykyisen käsitellyn ruokavalion aikana ravitsemusta täydentäviä lisiä, hän entisenä puutostautisena perustelee.

Hänen ravintolisälistallaan ovat vitamiineista kaikki kirjaimet, kivennäis- ja hivenaineita suuri joukko, Vihreä Helmi -klorellavalmiste sekä muun muassa berberiini, fosfoseriini, ubikinoni ja karnosiini sekä nestemäinen rasvahappovalmiste.

– Monella B12-vitamiinin imeytyminen heikkenee iän myötä, esimerkiksi itselläni 1000 mg B12-vitamiinia auttaa kummasti väsymykseen. B12-vitamiinin käytön aloitan aina, kun jalkani tai käteni alkavat puutua.

Kaihia ja polvisärkyjä vastaan Sylvi on taistellut mangaanilla ja seleenillä, kaihi ja polvet ovat myös leikattu.

Kaloreita Sylvi ei laske, mutta yrittää varoa syömästä itseään liian täyteen.

Aamun hän aloittaa kaura-spelttipuurolla, sen kyytipoikana on runsaasti kotimaisia marjoja, ennen kaikkea C-vitamiinirikkaita tyrnimarjoja.

Mitään säännöllistä lääkitystä Sylvillä ei ole. Ajokortin hän sai uusittua 31.1.2015 viideksi vuodeksi eteenpäin. Sylvin ei tarvinnut tällä kertaa suorittaa ajokoetta. Lääkärinlausunto riitti.

Sylvin mielestä ikä ei ole este aloittaa jotakin uutta: uutta harrastusta, uutta ajattelutapaa, uutta ruokavaliota.

–Yleensä ei kannata ajatella: minä en osaa, mistä sen tietää, ennen kuin kokeilee. Ja Taivaan Isältä kannattaa kysyä vastauksia. Ja omatoimisuus, se pitää elämässä kiinni.

– Koskaan ei kannata ajatella: minä en osaa, mistä sen tietää, ennen kuin kokeilee.

Kuka?