Esko Jurvelin konsertoi kolmen oppilaansa kanssa Haapajärven kirkossa ystävänpäivän aattona

Esko Jurvelin on opettanut useita suomalaisia, kuuluisia oopperalaulajia. Oppilaiden vierailut pitävät 81-vuotiaan tenorin lauluvireessä ja kartalla oopperan maailmassa.

Teksti: Reetta Ahola

Viime viikolla entinen lauluoppilaani Itä-Suomesta oli vieraanani, ja hän toi ison määrän uusia nuotteja. Niitä olen tässä katsellut ja tapaillut, oululainen tenori ja laulunopettaja Esko Jurvelin , 81, kertoilee tammikuun lopulla. Lukuisat entiset lauluoppilaat vierailevat ahkerasti Jurvelinin luona, ja silloin aina lauletaan.

– Heidän myötä pysyn mukavasti kartalla, missä oopperalaulussa mennään.

Jurvelin jäi eläkkeelle Oulun konservatorion laulun yliopettajan virasta vuonna 1998. Tuntiopettajana hän aloitti 1967. Toukokuussa 2015 tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Jurvelinille director musices -arvonimen.

Esko Jurvelin on opettanut useita suomalaisia oopperalaulajia ja alan harrastajia. Tunnetuimpia hänen oppilaistaan ovat tyttärensä, oopperalaulaja Anna-Maria Jurvelinin lisäksi oopperalaulajat Aki Alamikkotervo, Hannu Jurmu, Jyrki Anttila, Tuomas Katajala, Lassi Virtanen ja Petrus Schroderus.

Jurvelin lauloi Suomen Kansallisoopperan solistina 1963–1967. Hänen roolejaan olivat muun muassa nimiosat Gounod’n Faustissa, Arturo Donizettin oopperassa Lucia di Lammermoor, Tamino Mozartin Taikahuilussa, Nemorino Donizettin Lemmenjuomassa, Fenton Verdin Falstaffissa sekä toinen poika Wolf-Ferrarin Il campiellossa ja Andres Bergin Wozzeckissa. Hän vieraili solistina myös Italian ja Saksan oopperataloissa.

Oopperalavalle Jurvelin nousi sattuman kaupalla. Laulamista harrastava nuori mies oli 1960-luvun alussa kesäkurssilla Oriveden opistossa, ja siellä Kansallisoopperan johtohahmot kiinnittivät huomiota lahjakkaseen tenoriin. Keväällä 1963 Kansallisoopperaa vuodesta 1960 johtanut Alfons Almi kirjoitti ystävälleen, oululaisen Westerlundin musiikkikaupan omistajlle, tunteeko hän Esko Jurvelinin ja miten häneen saisi yhteyden. Yhteys saatiin.

Syksyllä 1963 Jurvelin lauloi oopperan säätiön hallituksen johtokunnalle kaksi koelaulua. Hän onnistui. Siitä hänen tiensä johti 500 markan stipendiaattina seuraamaan oopperaesityksiä Kansallisoopperaan ja oppimaan niissä. Faustin nimiosan hän laului keväällä 1964.

Sibelius-Akatemian rehtori Taneli Kuusisto vakuuttui niin ikään Jurvelinin kyvyistä, ja hän pääsi myös Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan.

– Olin vuoden 1964 Sibelius-Akatemiassa kirjoilla. Tuolloin en vain valitettavasti ymmärtänyt käyttää hyödykseni sitä kaikkea, mitä opiskelu olisi tarjonnut, Jurvelin muistelee.

Vuonna 1967 Jurvelin päätti, että oopperaura sekä reissaaminen Oulun ja Helsingin välillä saavat jäädä. Häntä houkuteltiin koelauluun myös muun muassa Münchenin oopperataloon, mutta Jurvelin oli päätöksensä tehnyt, eikä lähtenyt. Hän oli vuonna 1963 jäänyt virkavapaalle postin palveluksesta. Hän palasi entiseen virkaansa ja aloitti lisäksi laulunopettajan työt.

Jurvelin painottaa, että ääni ja oman äänialan löytyminen ovat perusta lauluopinnoissa.

– Musikaalisuuttakin tarvitaan ja erittäin tärkeää on, että vuorovaikutus toimii, että opettajan ja oppilaan kemiat pelaavat. Mutta kaiken perusta on ääni.

Jurvelinin laulua harrastava isä oli sitä mieltä, että Esko on baritoni, ei tenori.

– Sinä laulat väärin, isäni tapasi sanoa. Mielessäni ajattelin ja ääneenkin sanoin, että äläpäs sinä luule mitään, minä tiedän, että olen tenori!

Oululaista vuonna 1947 perustettua Merikosken Laulu -nimistä kuoroa 1950-luvun alussa johtanut Jorma Pukkila oli myös sitä mieltä, että Esko on ehdottomasti tenori.

– Näin äänialani loksahti paikoilleen, Jurvelin muistelee.

Laulamisesta innostuneiden lasten ja nuorten on Jurvelinin mielestä lapsuudessa ja nuoruudessa hyvä harrastaa mahdollisimman monipuolisesti eri musiikin lajeja, soittaa useita eri instrumentteja sekä opiskella myös musiikin teoriaa.

– Näin rakennetaan vankka kivijalka. Ääni herää sitten vähän myöhemmin.

Musiikkiluokat ovat Jurvelinin mielestä hyvä asia, sähköiset vempaimet ja mikrofoni suussa heti nuoresta saakka laulaminen eivät.

– Oma ääni jää kuulematta, ja mikään sähköinen äänentuotto ja vahvistaminen eivät koskaan voi korvata ihmisääntä.

Jurvelinen omat lapset ovat kaikki valinneet musiikin elämänurakseen. Oopperalaulaja Anna-Marian ohella myös Johanna -tytär on opiskellut musiikin maisteriksi. Hän työskentelee kanttorina Laihian seurakunnassa. Poika, Jukka on pianisti. Hän tekee opetustyötä Kemissä.

– Itse olen hyvin tyytyväinen, että tässä iässä, 81-vuotiaana vielä pystyn jonkin verran laulamaan ja ennen kaikkea nauttimaan musiikista. Puuhaa riittää minulla ja vaimollani myös omakotitalossamme, näin talvisaikaan ennen kaikkea lämmittämistä.

Yleisö saa myös edelleen nauttia Esko Jurvelinin äänestä. Esko Jurvelinin lauluoppilaat ry järjestää sekä opettajansa kanssa että ”päinsä” konsertteja Oulun seudulla. Tunnetuin on Oulussa jo kolmenkymmenen vuoden ajan vuosittain järjestetty Tuomaanpäivän joulukonsertti. Siinä Jurvelin laulaa aina itse mukana.

– Pois ei ole päästetty pyynnöistäni huolimatta! hän naurahtaa.

Ystävänpäivän aattona, lauantaina 13.2.2016 Jurvelin laulaa Haapajärven kirkossa kello 19 alkavassa Ystävälle-konsertissa. Hänen lisäkseen konsertissa laulavat Jurvelinin oppilaat: tenori Jari Taskila , basso-baritoni Juha Hakulinen ja baritoni Ville-Veikko Telkki .

– Ohjelmassa on kirkkomusiikkia monipuolisesti sekä mielenkiintoisia uuskäännöksiä Raamattu-aiheisista lauluista. Säveltäjistä konsertissamme on muun muassa Bachia, Händelia, Beethovenia sekä myös suomalaisten säveltäjien kirkkomusiikkiteoksia, muun muassa Melartinin, Jurvelin kertoo.

”Ääni ja oman äänialan löytyminen ovat perusta lauluopinnoissa.”