Suunnittele puutarhasi ekologisen kestäväksi ja hoida sitä luonnonmukaisin keinoin

Jokainen voi perustaa puutarhan, joka lannoittaa itse itsensä ja jossa puutarhajätettä ei synny lainkaan, vaan ravinteet kiertävät luonnollisesti.

Teksti ja kuvat: Ulla-Maija Takkunen

Puutarha on monelle iloa tuottava harrastus ja elämäntapa. Puutarhaa voi hoitaa kestävällä tavalla ottamalla oppia luonnosta ja käyttämällä hyväksi sen tarjoamia apujoukkoja sekä huomioiden mahdollisesti käyttämiensä kaupallisten tuotteiden koko elinkaaren.

Jokainen voi perustaa puutarhan, joka lannoittaa itse itsensä ja jossa puutarhajätettä ei synny lainkaan, vaan ravinteet kiertävät luonnollisesti. Ekologinen puutarha on monimuotoinen kaikessa. Tämä ilmenee terveenä biologisena tasapainona.

Puutarha on vuorovaikutteinen, ihmisen ja ympäristön välinen vuoropuhelu, jossa tarkkailun avulla avautuvien näkökulmien kautta voimme löytää eri elementtien väliset ihmeelliset yhteydet.

Ensimmäiseksi puutarhurin olisi hyvä katsoa syvälle maaperään ja pyrkiä ymmärtämään sen elämää, sillä tämä elämä takaa kukoistavan puutarhan.

Maa on ekosysteemi täynnä toinen toistaan kiehtovampia otuksia, joista jokaisella on oma tärkeä tehtävänsä puutarhassa.

Hyötyeliöt ovat puutarhureiden ja maanviljelijöiden parhaita ystäviä, apureita, jotka vapauttavat meidät monelta työtehtävältä, joita olemme ehkä tottuneet pitämään tuiki tarpeellisina.

Olen ajatellut asiaa näin: Emme viljele maata, emme kasvata kauniita kukkasia, vaan palvelemme maaperän pieniä otuksia. Siitä lähdetään!

Ekologisessa puutarhassa kasvualusta kuhisee elämää. Teelusikallinen hedelmällistä maata voi sisältää tuhansia ja tuhansia alkueliöitä, miljardeja bakteereja ja metritolkulla sienirihmastoa eli niitä, jotka muuttavat eloperäisen aineksen humukseksi, ravinteiksi kasveille ja sitä kautta meille ihmisille.

Neliömetrillä multavaa maata luikertelee jopa 200 lieroa, jotka vetävät elävää ainesta maan sisään syötäväksi ja ulostettavaksi jälleen pienemmille hajotettavaksi. Jos maaperässä on vähän ravinteita, mikrobit ja muut eloyhteisön jäsenet kärsivät nälkää. Seurauksena on myös kasvien ravinnepuutokset.

Maaperästä pidät huolta tarjoamalla sille eloperäistä, luonnonmukaista ainesta. Oli kyseessä sitten perennapenkki tai keittiötarha, niin olisi hyvä muistaa, ettei maaperän tulisi olla koskaan paljas.

Paljas maa on hyvin haavoittuva, eikä tue millään lailla maaperän elämää. Eloperäinen kate eli maan peittäminen tarjoaa maalle suojaa ja ravinteita maaperän eliöille.

Kaikki eloperäinen käy puutarhan katteeksi, paras lannoittava vaikutus saadaan vihreästä kasviaineesta. Vahvin lannoittava kate on ruohosilppu, jossa on kaikki kasvien tarvitsemat ravintoaineet.

Erilaiset eloperäiset katteet ehkäisevät myös rikkaruohoja, parantavat kasvualustan rakennetta, tasaavat lämpötiloja, vähentävät huomattavasti muokkaus- ja kasteluntarvetta sekä suojaavat kasveja alkukesän halloilta.

Kaikki katteet vilkastuttavat maan pieneliötoimintaa. Sitä kautta ne ehkäisevät maalevintäisiä kasvitauteja vähentäen tauteja aiheuttavien eliöiden elinmahdollisuuksia.

Ekologiset valinnat auttavat puutarhaa voimaan hyvin, ja samalla puutarhuri itse voi hyvin. Puutarhanhoito tarjoaa mahdollisuuden kasvattaa syvempää luontoyhteyttä, syvempää luovuutta, vastuuta ja onnellisuutta.

Tieto oman maan mahdollisuuksista, oman puutarhan tarjoamasta pääomasta vähentää riippuvuutta ulkoisista resursseista.

Puutarhansa, palstaansa tai parvekepuutarhaa tarkkailemalla voimme havaita, kuinka kokonaisuus on aina suurempi kuin puutarhan osien summa.

Tuholaiset kuuluvat luontoa kunnioittavaan puutarhaan, eikä tavoitteena suinkaan ole niistä kaikista eroon pääseminen.

Tasapainoinen tuholaisten määrä ekologisessa puutarhassa on välttämättömyys, sillä täten myös hyötyeliöiden populaatio säilyy monimuotoisuudessaan. Tämä taas osaltaan pitää tuholaiset kurissa.

Puutarhaan kannattaa suunnitella linnuille ja muille hyötyeliöille mieluisia paikkoja ja kasviryhmiä. Mahdollinen tasapainon järkkyminen ja tuholaisten suuri määrä hoidetaan kuntoon biologisin keinoin esimerkiksi vahvalla nokkoskäytteellä.

Tuholaisten karkottamiseen viljelykasveista voidaan käyttää mm. harhautuskasveja sekä kasveja, jotka voimakkailla tuoksuillaan karkottavat tuholaisia. Kehäkukka, valkosipuli sekä mahdollisimman jalostamattomat samettikukat tekevät hyvää mille tahansa kasville kasvaessaan vierustovereina. Nämä kolme tervehdyttävät ja puhdistavat kasvualustaa sekä torjuvat tuholaisia kasvualustasta ja itse kasvustosta. Anna aina näille kasveille tilaa puutarhassasi.

Opettele myös arvostamaan rikkaruohoja luonnon tarjoamina ravintorikkaina villivihanneksina. Villivihannesten hyödyntäminen ravinnoksi tukee vahvasti puutarhurin hyvinvointia, perehdy niiden keruuseen ja säilömiseen. Yleensäkin näillä mittaamattoman arvokkailla kasveilla, joita rikkaruohoiksikin kutsumme, on paljon erilaisia hyödyllisiä tehtäviä puutarhassa. Toiset tukevat hyötyeliöiden elämää, toiset vahvistavat suoraan vierustovereidensa kasvua. Nokkonen esimerkiksi vahvistaa vierustovereidensa, lähinnä kasvisten varastointikestävyyttä sadonkorjuun jälkeen sekä parantaa mustaherukan satoa jopa kolmanneksella. Rikkakasveillakin on siis paikkansa puutarhassa varsinaisten viljelykasvien rinnalla.

Puutarhan hyvinvointi on puutarhurin hyvinvointia.
Rikkaruohot ovat luonnon ravintorikasta ruokaa.

Artikkelin kirjoittaja Ulla-Maija Takkunen on puutarhatalouden hortonomi ja ekologinen puutarhurinna Yli-iistä. Ulla-Maijan ajatuksia myös: http://hidastaelamaa.fi/author/ulla-maija/

http://hetkiahertalla.blogspot.fi/