Kuorolaulu hoitaa mieltä

Joululauluja kynttilän valossa 20 vuotta

Haukiputaan seurakunnan vastaava kanttori Hannu Niemelä istui 15-vuotiaana urkupenkille ja on sillä tiellä edelleen. Hänen johtamansa Haukiputaan Kirkon Kamarikuoro johdattaa joka vuosi joulun sanoman äärelle tunnelmallisesti kynttilänvalossa. Kuoron kolmas levy julkistettiin 5.11.

Teksti: Tarja LehtolaKuvat: Sanna Krook

H annu Niemelä pääsi rippikoululeirillä soittamaan oikeita urkuja, ja asia oli sitä myöten selvä. Ammatinvalinnasta ei tarvinnut keskustella. Jo 15-vuotiaana Niemelä tuurasi kanttoreita syntymäkylällään Haapavedellä. Ottaessaan Haukiputaalla pestin vastaan hän oli sillä hetkellä Suomen nuorin kanttori.

Rauhan tervehdys -lehti 24.3.1983 kertoo, että Niemelä tuli Haukiputaalle vt. kanttoriksi helmikuun alussa heti armeijasta pääsemisensä jälkeen. Haukiputaalla hän sai johdettavakseen heti kolme kuoroa. Lehtileikkeen mukaan tuore kanttori on pitänyt kovasti kuorojen johtamisesta, mutta arvelee kolmen kuoron olevan maksimimäärä yhdelle johtajalle. Vuosien varrella Niemelä on mm. suorittanut musiikin maisterin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa sekä opiskellut kuoro-ja soitinyhtyeen johtoa. Niemelä sai vuonna 2012 director musices -arvonimen. Sivutoimenaan hän toimii opettajana Oulun seudun ammattikorkeakoulun kanttorikoulutuksessa.

Niemelä kertoo olevansa unelma-ammatissaan.

– Saan tehdä kirkkomusiikkia, jota rakastan ja olla tekemisissä erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Toki työssä on tapahtunut muutoksia, jotka kaikki eivät ole myönteisiä. Yhä enemmän menee aikaa tietokoneen ääressä ja byrokratia on lisääntynyt.

Haukiputaan seurakunnan noin satavuotista kuoroperinnettä jatkava Haukiputaan Kirkon Kamarikuoro (HKK) tunnettiin aiemmin nimellä Kirkkokuoro Haukiputaan Laulu. Kuoro on perustettu vuonna 1964 rikastuttamaan kotiseurakunnan jumalanpalvelus- ja musiikkielämää. HKK pitää vuosittain vähintään kaksi omaa konserttia Haukiputaan seurakuntakeskuksessa. Kotimaan lisäksi kuoro on esiintynyt Itävallassa, Latviassa, Saksassa, Unkarissa, Venäjällä ja Virossa. Tänä vuonna 5. marraskuuta julkaistu äänite Seimelle on kuoron kolmas.

Hannu Niemelä pitää tärkeänä saada aikaan puhdasta ja tulkinnallisesti täysipainoista kuorolaulua. Kuoronjohtaja lienee tavoitteessaan onnistunut, siitä kertovat vuosi toisensa jälkeen täysille saleille esitetyt joululauluja kynttilänvalossa. Levyjen julkaiseminen on kirkkokuoroille aika poikkeuksellista. Äänitteen tekeminen on nykyään teknisesti helppoa, mutta muuten on hyvin haasteellista.

– Levyä ei kannata tehdä, jos ei ole hyvää ideaa. Huonoa levyä ei saa kaupaksi ja ihmiset ostavat nykyään levyjä yhä vähemmän. Levytuloilla olemme tehneet hienoja ulkomaamatkoja, jotka yhdistävät kuorolaisia ja antavat lisämotivaatiota.

Musiikin myönteiset vaikutukset ovat olleet viime vuosina hyvin esillä. Yhdessä laulaminen on terapeuttista ja muutenkin hyväksi terveydelle.

– Kuorossa laulavat ovat terveempiä kuin muut ja jopa elävät pitempään. Hyvän ilmanpiirin vaaliminen on kuorossamme on meidän kaikkien yhteinen tavoite. Meillä on joskus jopa hauskaa!

Laulujen sisältö merkitsee johtajalle paljon.

– Laulatan vain niitä lauluja, jotka puhuttelevat itseäni. Kuoroni laulaa myös jonkin verran ns. maallista kuoro-ohjelmistoa, mutta pääpaino on kirkkomusiikissa.

Kanttorit ovat Haukiputaalla erityisen viihtyvää sorttia. Jos Niemelä kokee olevansa kutsumusammatissaan, niin samaa voidaan sanoa myös suomalaisen suurmiehen J. V. Snellmanin sedästä Benjamin Snellmanista , joka hoiti Haukiputaan kanttorin virkaa lähes koko 1800-luvun ajan. Hän aloitti työn jopa Niemelää nuorempana, 18-vuotiaana poikasena vuonna 1807 ja toimi tehtävässä kuolemaansa asti vuonna 1876. Snellmanin aikaan kanttorin palkka koostui satunnaisista tuloista. Haukiputaalla hautajaisveisuusta maksettiin 50 penniä ruumista kohti, kuulutuksista markka parilta. Kanttori sai myös kantaa kolme kolehtia vuodessa omiin nimiinsä.

Nykyään seurakunta palkitsee työntekijänsä vakituisella tilipussilla, joten Niemelän ei tarvitse kierrättää kolehtihaavia omaan lukuunsa. Paras palkka omalle työlle on periytynyt kiinnostus klassisen musiikin harrastamiseen. Omasta perheestä on helppo saada kokoon kunnon kotiorkesteri. Piano, viulu ja huilu soivat useissa käsissä, Pirkko -vaimo on laulanut kuorossa vuodesta 2009 lähtien. Perheen esikoinen Elias on omimmalla alallaan urkupenkillä. Elias Niemelä on uruissa myös juuri äänitetyllä levyllä.

Musiikin lisäksi kanttorin elämään mahtuu muitakin mielenkiinnon kohteita.

– Hyviä runoja arvostan aina vain enemmän. Pihasauna on lepopaikka ja hyvät ystävät korvaamattomia. Kärsivällinen vaimo ja muu perhekunta ansaitsevat mitä suurimmat kiitokset.

Parhaimmillaan musiikki voi saada aikaan voimakkaitakin tunnetiloja, eikä kuoron johtaja käy sitä kiistämään.

– Laulaessa voi käsitellä omia tunteita laulujen kautta, ja joskus näenkin kyynelkarpalon kuorolaisen silmissä, tai sitten minun itseni pitää nielaista hiukan tiheämpään.

Seurakuntalaiset ovat todenneet Niemelän olevan mies paikallaan ja valitsivat hänet viime vuonna vuoden haukiputaalaiseksi. Pitkän uran seurakuntaelämän palveluksessa tehnyt Benjamin Snellman on saanut vahvan manttelinperijän, joka nauttii saadessaan johdattaa kuulijat tasokkaan, mieltä hoitavan musiikin äärelle.

”Levytuloilla olemme tehneet hienoja ulkomaamatkoja, jotka yhdistävät kuorolaisia ja antavat lisämotivaatiota.”

MIKÄ?