Kielemme isät

Moninkertainen juhlapäivä 9. huhtikuuta

Elias Lönnrot ja Mikael Agricola ovat läsnä arjessamme joka päivä. Ymmärsimmepä sitä tai emme. Päivää ei ole suotta omistettu suomen kielelle.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Paikkarin torppa Sammatin kylässä on aurinkoisena kesäpäivänä idyllinen. Riipaisevan pieni torppa seisoo korkealla mäellä puiden ympäröimänä, ja mäen alla siintelee kirkasvetinen Valkjärvi. Näissä maisemissa syntyi Elias Lönnrot 9.4.1802 kyläräätälin perheeseen. Kodin pienuudesta huolimatta yhdessä ainoassa tuvassa asui parhaimmillaan yhdeksänhenkinen perhe sekä pari räätälin oppipoikaa. Äidille vedettiin sängyksi kaapin alalaatikko.

Elias-pojalla oli erikoisen suuret lukuhalut. Kun ajattelee tuon ajan kirjallisuuden määrää, joka köyhissä perheissä rajoittui lähes Raamattuun ja katekismukseen, täytyi pojan osata lukemisensa lähes ulkoa. Perheessä elettiin kädestä suuhun. Kun leipää ei ollut, Elias kiipesi puuhun lukemaan ja kykeni näin unohtamaan näläntunteensa.

Neulomistyöt eivät Eliasta juuri kiinnostaneet. ”Kun et kelpaa räätäliksi, niin ei sinusta tule mitään miestä”, isä saattoi tokaista. Vaikka neula ei pysynyt Elias-pojan kädessä, tiedämme, että isä oli pahasti väärässä. Paikkarin torpan pojasta tuli yksi kansallisen herätyksen keskeisistä hahmoista, Kalevalan luoja ja Suomen kirjakielen toinen isä.

Lönnrot tunsi tarvetta vakiintua vasta 50 vuoden iässä. Uutinen kihlautumisesta oli suoranainen pommi ja hämmästytti jopa Lönnrotin lähimmät ystävät. Kihlattu oli Eliasta 20 vuotta nuorempi, oululainen Maria Piponius . Kihlasormukseksi Lönnrot antoi morsiamelleen briljanttisormuksen, jonka hän oli saanut keisari Nikolai I:ltä ansiokkaista toimistaan koleralääkärinä.

Lapsia perheeseen syntyi viisi, joista esikoispoika Elias kuoli parin vuoden vanhana aivokalvontulehdukseen. Keuhkotauti vei Maria Lönnrotin vuodepotilaaksi keväällä 1865 ja hän kuoli heinäkuussa 1868. Tyttäristä Maria ja Tekla kuolivat keuhkotautiin, Elina kurkkumätään parissa kymmenissä. Neljästä tyttärestä jäi isänsä jälkeen elämään vain Ida , joka ei halunnut suostua järjestettyyn avioliittoon, vaan lähti kiertelemään Eurooppaan opiskellakseen kieliä ja kuoli Siennassa, Italiassa.

Suomen kirjakieli oli ennen Lönnrotia lähes samalla tasolla kuin Mikael Agricolan luotua sen lähes 300 vuotta aiemmin. Yleiskielen lisäksi Lönnrot loi vahvan pohjasanaston lääketieteelle, oikeustieteelle ja kasvitieteelle. Lönnrotin hautajaisista Sammatin kirkossa vuonna 1884 tuli suuri kansantapahtuma. Virsikirjarunouden uudistajana, tiedemiehenä ja lääkärinä Lönnrot oli käänteentekevä kulttuurivaikuttaja. Niinpä Eino Leino totesi vuonna 1909: Lönnrot on kuin Suomen kansa. Suomen kansa on kuin Lönnrot.

Elias Lönnrot viettää 9.4 sekä nimi- että syntymäpäiväänsä. Eliaksen päivä oli suomalaisessa kalenterissa aiemmin 17.4, mutta vuonna 1929 se siirrettiin nykyiseen ajankohtaan Sammatin suuren miehen muistoksi. Elias-nimen perheen neljäs lapsi sai kuitenkin aivan sattumalta. Isoveljille oli annettu hienot kaksiosaiset nimet, Adolf Fredrick ja Gustaf Edvard , mutta sattui niin, että myrskyn takia pienokaista kastamaan lähetetty naapuritorpan emäntä unohti vanhempien kaavaileman nimen. Niinpä pappi keksi nimen Elias. Pojan äitiä tämä suututti ja hän totesi, että saman tien olisi lapsen voinut kastaa vaikka Tuisku-Jaakoksi! Eliaksen jälkeen perheeseen syntyi vielä kolme lasta. Tapahtuneesta viisastuneena vanhemmat lienevät itse huolehtineet jälkikasvunsa papin puheille, sillä pihalla temmelsi muun muassa Gabriel Martin .

Lähteet: Agricola.fi ja muita lähteitä internetistä Suuret suomalaiset, Otava 2004 Halttunen, Saure, Suominen: Haltiakuusen alla – suomalaisia kirjailijakoteja

”Kun leipää ei ollut, Elias kiipesi puuhun lukemaan ja kykeni näin unohtamaan näläntunteensa.”

KUKA?

KUKA?