Harjanvarsi, kepit ja vanerilevyt harjoitusesteinä

Agilityharrastuksen aloittaminen vaatii oman koiran tottelevaisuutta ja ohjauksen sujumista. Harjoitteluesteitä löytyy omasta ympäristöstä, niitä voi rakentaa itse tai ostaa valmiina. Seuroilta saa kätevimmät vinkit.

Iltojen pimenemisen ei tarvitse tarkoittaa tylsyyttä ja tekemisen puutetta. Syksyllä ja talvellakin voi aloittaa hyvin ulkoiluun painottuvan koiraharrastuksen. Eurajokelainen agilitykouluttaja ja -tuomari Marjo Heino suosittelee lähtemään katsomaan agilityseuratoimintaa.

– Agilityseuroilla on erittäin paljon koiraharrastushalleja, joiden harjoituksiin voi lähteä mukaan seuraamaan tai sitten ympäri vuoden kisayleisöön katsomaan, millaiselta se näyttää, kun on treenattu paljon. Sieltä saa myös hyviä vinkkejä siihen, mitä voi tehdä kotona ja miten arjen tilanteista ja ympäristöistä löytää sopivia agilityesteitä ja -välineitä.

Ennen kuin treenaamiseen kannattaa lähteä, on Marjo Heinon mukaan tarpeen muutenkin olla ja puuhastella paljon oman koiran kanssa.

– On tärkeää viettää oman koiran kanssa aikaa, jotta se haluaa tehdä juuri sinun kanssasi myös harrastusjuttuja, eikä vaikka leikkiä naapurin koiran kanssa. Kaikki koiraharrastuslajit vaativat läheistä suhdetta koiraan pennusta asti, Heino selvittää.

Pennun ja pienen koiran aivoja saa kyllä jo rasittaa, mutta fyysisesti liian rasittavia asioita ei edes saa tehdä liian aikaisin.

– Jos vaikka agility sitten vie mennessään, koiraa on senkin vuoksi hyvä totuttaa erilaisiin ympäristöihin. Sillä mitä suuremmat kisat, sen enemmän ne vaativat koiralta. Huonompihermoinen koira tarvitsee paljon harjoittelua ja tottumista moniin ääniin, toisiin koiriin, ihmisiin ja rasittaviin muutoksiin matkustus- ja majapaikoissa. Silloin sen pitää osata ympäristöstä huolimatta rentoutua ja levätä.

Rauman käyttö- ja seurakoiriin kuuluva Heino kilpailee ja kouluttaa sekä tukee 12-vuotiasta edustusjoukkueessa kilpailevaa tytär-koirakkoaan. Vuodesta 2008 lähtien hän on tuomaroinut agilitykisoja sekä Suomessa että ulkomailla.

Heinon perheessä hyödynnetään luonnollisia agilityesteitä, mutta taitava mies myös nikkaroi harjoitusesteitä puusta ja metallista.

– Kisoissa sitten vaatimukset ovat erilaiset, mutta Suomen agilityliiton sivuilta voi hyvin tutustua siihen, mitkä ovat kilpailuissa vaaditut etäisyydet ja korkeudet. Ne on porrastettu kolmen eri säkäkorkeuden mukaisiksi luokiksi. Esteitähän ovat hyppyesteet, kontaktiesteet ja muut esteet.

Kevyitä harjoitusesteitä on myös myytävinä.

– Suomalaiset tuotteet ovat siitä hyviä, että ne ovat pitkälle mietittyjä ja ehdottoman turvallisia, Heino kehuu.

Seurojen ja yhdistysten kentiltä ja halleista löytyy valmiita agilityratoja. Kuitenkin aloitella ja harjoitella voi ilman niitäkin. Lisäksi vaikeat harjoitteet vaativat koti- tai omatoimista harjoittelua.

– Harjoitellaan ilman esteitä sitä, miten koira reagoi ihmisen liikkeeseen ja harjoitellaan perusohjaustekniikoita, kuten pennun kanssa. Voidaan aloittaa treenaus parin ämpärin tai puun kiertämisestä, Heino opastaa.

Ketteryysharjoituksia on helppoa tehdä metsässä kantojen päällä sekä kaatuneiden puiden ja ojien yli hyppimällä.

– Kiipeilytehtäviä voi tehdä myös kaupunkipuistoissa puiden ja kivien yli. Rappusissa taas voi harjoitella kontaktiasentoja. Pitää päästää mielikuvitus valloilleen ja antaa silmien pysyä auki. Kun kulkee ja katselee ympärilleen, koira tottuu samalla moniin eri paikkoihin, Heino kannustaa.

Usein omiin harjoitteisiin tarvittaisiin oma piha.

– Tasamaatreeniä pystyy tekemään ämpäreiden tai puiden avulla. Harjanvarsi ja pahvimukit muodostavat jo kaikille saavutettavan hyppyesteen. Harjanvarsista saa myös pujottelukepit. Kontaktieste voi olla vanerilevyn palanen vaikka kiven päällä, mutta esteiden turvallisuus koiralle tulee muistaa. Pussiesteen voi tehdä pahvilaatikosta ja lakanakankaasta. Kun kentälle tullaan, alussa ei vielä hypitä. Tehdään esimerkiksi siivekkeiden kiertoja ja aloitetaan estekoulutus myöhemmin nuorena koirana.

Oman radan voi muodostaa jo aitaesteestä, pujotteluesteestä, rengasesteestä ja pussiesteestä. Kun lähtee halleihin ja kentille, samanaikaisesti toimintaa voi olla useissa ryhmissä. Niinpä agilitykin on laji, jossa arjen ja treenin pitää sulautua mukavasti yhteen, jotta koiralla säilyy hyvä ja turvallinen olo.

”Suosittelen lähtemään koiran kanssa monenlaisiin eri ympäristöihin ja pitämään silmät auki metsissä ja puistoissa.”