Kierrätysnikkaroija saa aikaan kaunista ja hyödyllistä

Eri lähteistä hankitut raaka-aineet määräävät sen, millaiseksi ja miten helposti kierrätyskasvihuone rakennetaan. Huolella tehty ja viimeistelty kasvihuone voi olla myös silmänilo ja viihtymispaikka.

Tarkkasilmäisellä silmäilijällä on parhaat mahdollisuudet löytää ja keksiä vanhaa, hyödynnettävää materiaalia, jolla voi ehostaa kotiaan ja kesämökkiään kesäkuntoon. Paitsi roskislavat silmäiltäviä kohteita ovat myös vanhat talot, pihat sekä teollisuuslaitokset. Niiltä voi löytää jopa säänkestävää rakennusmateriaalia. Eikä välttämättä maksa kuin neuvottelun vaivan.

Parhaimmillaan kierrätystavaran lisäksi tarvitsee vain työkaluja, maalia ja kiinnitysvälineitä. Somistuksella ja sisustuksella viimeistellään näyttävä ulkonäkö.

Ensimmäinen asia vanhasta uutta tekevälle on kiertely, katselu ja kerääminen. Vasta sen jälkeen seuraa suunnittelu, sommittelu, tekeminen ja viimeistely, jolla vanhasta saa upean näköistä uutta.

Kiertely ei kuitenkaan välttämättä tarkoita kaupoissa ja kierrätyskeskuksissa pyörimistä, vaan nikkaroinnissa ja sisustamisessa tarvittavaa tavaraa löytyy paljon myös nettimarkkinapalstoilta, kuten tori.fi ja huuto.net.

Jollei löydä tarpeeksi vanhoja ikkunoita pokineen kasvihuonetta varten kirppareilta eikä nettipalstoilta, voi täydentää raaka-ainevarastoaan vaikkapa rakennusapteekeista. Esimerkiksi Porvoon vanhan rautakaupan verkkosivuilta löytyy ikkunoita.

– Ehdottomasti kannattaa huudella omassa tuttavapiirissään ja Facebookissa, löytyisikö kavereilta pois heitettävää tavaraa, kierrätyskasvihuoneen rakentanut Tiina Metsäpuro neuvoo.

Kierrätyskasvihuonetta varten tarvitaan runsaasti ikkunoita sekä lisäksi puutavaraa, vanhoja tiiliä, ovi, harkkoja, kennolevyä sekä sisustusmateriaalia sisustamiseen.

– Kannattaa tietenkin valita hyvää tavaraa. Esimerkiksi mummolan vanhojen tiilien koputtelu naulalla kertoo jo, onko se huokoista ja murenevaa, Tiina Metsäpuro kertoo.

Kasvihuone tarvitsee hyvin valoisan paikan ilman metsän tai rakennuksen varjoa. Kasvattaminen tarvitsee myös tuulensuojan. Paikka on hyvä valita läheltä kompostia, vesipistettä ja sähköä.

– Jos on notkoinen tai tasainen paikka, tarvitaan enemmän hiekkaa nostamaan rakennuksen paikkaa seisovalta vedeltä suojaan, Tiina Metsäpuro neuvoo.

Hän antaa myös vinkin, että paitsi paikasta, kasvihuoneen koon suunnittelu lähtee juuri ikkunoista.

– Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, Tiina vakuuttaa.

Vaikka omat suunnitelmat viime kesäksi valmistuneeseen kasvihuoneeseen olivat hyvät, materiaalia puuttuikin, joten rakentaminen venyi Metsäpuron perheellä kahdeksi vuodeksi.

Yhdessäkin rakennuksen saisi aikaan ihan omina vapaa-aikoinaan.

Metsäpuroilla rakentamisen lähtökohta oli oman talon rakennustyömaan ylijäämätavaran sekä saatujen ikkunoiden ja mummolan tiilien hyödyntäminen, mutta samalla viimeistellyn ja kauniin lopputuloksen aikaansaaminen. Leca-harkot ostettiin.

Suunnittelussa vaikuttaa haluttu koko. Tiina Metsäpuro kehottaa siihen, ettei rakenna liian pientä. Jos tilassa halutaan oleskella, suurempi paikka on hyvä, samoin kuin kasvupaikkojen siirreltävyys.

Ikkunat ja ovi määräävät myös kokoa. Jos halutaan sisään kottikärryillä, oven täytyy olla suurempi.

Pohjan saa tehtyä lapiovoiminkin. Silloin kuoritaan humus, poistetaan multa ja levitetään hiekkapatja.

– Hiekkapatjan pitää tulla vähintään puoli metriä joka puolelta suunniteltujen seinien yli ja sen on oltava noin 50 cm paksu.

Styrox-levyllä 30-40 cm:n syvyydessä estetään niin routiminen kuin nopeutetaan keväisen maan lämpenemistä. Sitten päästään latomaan harkot seinien kohdalle.

Metsäpurot kiinnittivät seuraavaksi naulatulpilla kestopuisen pattingin (kakkosnelonen 45 x 95 mm) harkkojen päälle. Se pitää harkot paikoillaan ja siihen on helppo kiinnittää tulevat seinäelementit.

– Me laitoimme harkon ja kestopuun väliin harkon levyisen sokkelihuopakaistan, joka estää veden kapillaarista nousua rakenteissa, Tiina Metsäpuro selvittää.

Seuraavaksi tehdään laudoista seinäelementit, joissa on sopivat aukot ikkunoille. Ne nostetaan paikoilleen ja kiinnitetään alaosastaan aikaisemmin laitettuihin, kestopuisiin pattinkeihin sekä kulmistaan viereisiin seinäelementteihin.

Ikkunat ruuvataan kiinni aukkoihinsa.

Metsäpurojen kasvihuoneesta tehtiin joka puolelta viimeistellyn näköinen, joten ikkunoiden saumoihin laitettiin peitelaudat sekä paneloitiin ikkunoiden ja harkkojen välinen osa vaakana. Näin ikkunat ovat kauttaaltaan puuverhouksen alla. Paneloitavat laudat kannattaa maalata kertaalleen jo ennen kiinnittämistä. Muutenkin tässä vaiheessa on maalaamisen aika.

Kattotuolien rakentaminen ei ollut Tiina Metsäpuron taitavalle miehelle iso urakka, kun mitat oli hyvin suunniteltu. Paljon enemmän aikaa vei katon maalaaminen hankalassa asennossa.

– Kattotuolien jako pitää miettiä niin, että kattolevyjen reunat osuvat kattotuolin päälle, Tiina Metsäpuro neuvoo.

– Kattolevyillä katettavat räystäät parantavat ulkonäköä, ja ovat myös hyvät kourujen kanssa veden keräämiseen.

Tiina Metsäpuro tietää neuvoa myös, että tuuletukseen panostaminen kannattaa, jos tahtoo lähteä esimerkiksi viikon kesälomalle.

– Meillä kahden automaattisilla luukunavaajilla toimivan päätyikkunan tuuletusteho ei ihan riitä tuulettamaan huonetta kunnolla, joten olemme joutuneet helteillä availemaan myös ovea. Suunnitteluvaiheessa kannattaa siis tarkkaan miettiä, montako ikkunaa tarvitaan.

Kiinnitettävät kattolevyt tarvitsevat myös pitävät saumakohdat. Metsäpurot käyttivät roskislavalta dyykkaamaansa muovilistaa. Kiinnitys tehtiin 50 mm pitkillä kateruuveilla.

– Katon harjalle teetimme paikallisessa peltiliikkeessä harjapellin estämään veden valumista kasvihuoneen sisään.

Kun kattokin on valmis, voidaan siirtyä sisätöihin. Metsäpurot käyttävät kasvihuonetta loppukesän rapujuhliin ja tahtovat ehkä pidentää kasvukautta – siksi heillä on huoneessa myös sähköt valaisimia ja lämmitintä varten.

Näin ollen lattiastakin tahdottiin siisti, joten se laatoitettiin. Sitä ennen kuitenkin tehtiin kaikki maalaukset roiskeiden välttämiseksi.

– Tasoitetun hiekkapatjan päälle laitoimme suodatinkankaan. Naputtelin laatat paikoilleen kumivasaralla, harjasin väleihin hiekkaa ja tärytin ne hyppimällä paikoilleen, Tiina Metsäpuro kertoo.

Tärkeä neuvo on myös, että reunoihin, harkkojen viereen, vedettiin kepillä urat, jotta hiekka ei jää siitä kohdin kantamaan lattiaa. Kohtaan jää nimittäin helposti pohjan tasoittamisen jälkeen pieni hiekkavalli.

Koska kiinteä kasvupaikka tehtiin vain viinirypäleelle, joka tarvitsee syvyyttä juurilleen, hiekkapatjaa tehtäessä oli kaivettu sille pesä. Muuten Tiina Metsäpuro tahtoi kasvihuoneeseen vain helposti siirreltäviä elementtejä: ruukkuja, laatikoita ja Biolanin kastelualtaita.

Metsäpurot tekivät kasvukauden aikaisesta hoitamisesta mahdollisimman helppoa, joten he valitsivat 40 litralla täytettäviä Biolan-kastelualtaita, joissa vesi nousee kapillaarisesti kasvien käyttöön.

Sadeveden kerääminen rakennuksen räystäiltä on erittäin kätevä ajatus. Suuria tynnyreitä sadeveden keräykseen on etsinyt moni.

etsimisessä pitää käyttääkin kekseliäisyyttä siinä, mikä yritys omalla seudulla tarvitsisi suuria astioita tuotannossaan. Joku on löytänyt pesulasta 100 litran pesuainetynnyreitä. Maanviljelijöiltä saattaa löytyä rehutynnyreitä. Nettipalstoilla on näkynyt ideoita säilykkeiden valmistajista ja siivousliikkeistä.

– Kannattaa ottaa selville, mitä tynnyreissä on säilytetty. Pesuaineet eivät ainakaan kuulosta hyvältä, Tiina Metsäpuro epäilee.

Kasvihuoneesta tulee kaunis ja viihtyisä siistillä maalauksella ja somisteilla. Kasvien katteisiin voi panostaa tai vaikkapa verhoilla vedenkeräystynnyrin laudoilla ja narulla.

”Hiekkapatjan pitää tulla vähintään puoli metriä joka puolelta suunniteltujen seinien yli ja sen on oltava noin 50 cm paksu.”