Vanha jazz svengasi Tuulan sydämeen

– Kissa on yhtä monivivahteinen ja ilmeikäs kuin ikivihreä jazz

Tuula Kolehmaisen koko lapsuus oli yhtä soittoa ja laulua. 2000-luvun alkuvuosina hän löysi vanhan jazzin. Esiintyessä Tuula haluaa, että kokonaisuus resonoi hänen esittämänsä vanhan jazzin kanssa. Hän valitseekin huolellisesti tyylin mukaiset esiintymisasut.

Teksti. Reetta ReinmanKuvat: Ilari Vaakanainen ja Janne Tarmio

T uula Kolehmainen muistelee laulaneensa aina.

– Olin noin neljävuotias, kun kotipihan keinuilla yritin opettaa parasta ystävääni, naapurin tyttöä, laulamaan. Olin hyvin turhautunut, kun “oppilaani” ei kerta kaikkiaan pysynyt nuotissa.

Taaperoikäisenä Tuulan suosikkeja olivat erityisesti kaikki haikeat sävelmät, kun “Hummani hei” ja “Kulkukauppias. Tuula oli viisivuotias, kun heidän kotonaan kävi piano-opettaja opettamassa Tuulan sisaria pianonsoiton alkeissa.

– Olin niin innolla mukana siskojeni tunneilla, että sain lopulta heidän tunneistaan pienen siivun.

Kuusivuotiaana Tuula aloitti viulutunnit, ja instrumentti vei heti mennessään.

– Pianoon nähden opin soittotekniikkaa ja uusia kappaleita viululla huomattavasti sujuvammin. Tämä kannusti harjoittelemaan joka päivä lisää.

Tuulalle on vasta aikuisiällä selvinnyt, että hänen molemmat isoisänsä, joista toista hän ei ennättänyt koskaan tavata ja toisenkin oppi tuntemaan vain hyvin lyhyelti, soittivat viulua ja myös rakensivat viuluja.

– Kenties taipumukseni musiikkiin ja viulunsoittoon on tullut jossain määrin verenperintönä.

Kahdeksanvuotiaana Tuula aloitti viulunsoiton Keskisen Uudenmaan Musiikkiopistossa.

– Elämäni oli siitä lähtien hyvin musiikintäyteistä, sillä viikkoihin kuului viulutuntien ohella teoriatunteja sekä orkesteri- ja kamarimusiikkiyhtyeharjoituksia.

Ala-asteen kolmannella luokalla Tuula pääsi musiikkiluokalle, hän oli myös koko yläasteen ajan musiikkiluokalla.

– Musiikkiluokalla oli hyvä ja kannustava henki. Soitimme yhdessä, lauloimme kuorossa ja teimme esimerkiksi musikaaliesityksiä koulunkäynnin lomassa.

Vaikka Tuula harjoitteli ahkerasti viulunsoittoa, laulaminen oli hänelle lapsuudessa vähintään yhtä tärkeää.

– “Lullaby of Birdland” oli yksi suosikkikappaleistani. Tuolloin minulla ei tosin ollut aavistustakaan siitä, että se oli jazzia.

Rytmi on Tuulalle musiikin yksi tärkein asia.

– Lapsena yritin kovasti selittää ystävälleni, etten ymmärtänyt musiikkia, jossa poljento meni suoraviivaisesti, vaan koin, että musiikin tuli ikään kuin netkua sivusuunnassa.

Teini-iässä Tuula sai ahaa-elämyksen reggaeta kuunnellessaan.

– Reggaen rytmi ja monikerroksisuus saivat sisimpäni liikkeelle.

Reggaen innoittamana Tuula ahmi afroamerikkalaista musiikkia kirjastossa levyjä kuunnellen.

– Löysin rhythm and bluesin, aina sen perinteisistä vaiheista souliin ja uudempaan R&B-musiikkiin asti.

Tuula toivoi voivansa soittaa viululla klassisen musiikin ohella myös svengaavaa poljentoa.

– Pyyntööni kuitenkin vastattiin tarjoamalla minulle soitettavaksi Bachia. Upeita sävellyksiä, mutta kaukana siitä, mitä olin tarkoittanut. Totesin keskittyväni lauluun, jos rytmimusiikin soittaminen ei onnistuisi viululla. Tietenkään asia ei ole niin, mutta tuohon aikaan musiikin opetus pitäytyi raameissaan, ja jäin aidosti siihen käsitykseen, että viulistin tulee pysyä lestissään.

Tuula alkoi harjoitella systemaattisesti laulua ja pyrkiä sillä saralla eteenpäin. Hän esiintyi erilaisissa yhtyeissä ja loi kontakteja levy-yhtiöväkeen.

– 2000-luvun alussa sain levytyssopimuksen ja julkaisin oman R&B-genreä mukailevan englanninkielisen levyni, jota äänitettiin muun muassa Lontoossa ja Zürichissä.

Musiikkibisnes Suomessa osoittautui pian sangen turhauttavaksi maailmaksi.

– Koin rimpuilevani tuulimyllyjä vastaan, jotka koettivat saada minut väkisin laulamaan suomipoppia tai iskelmää. Tarjottiinpa minulle levytyssopimusta tangolaulajanakin. Nykyisin laulan toiveesta riemulla tangoakin, mutta nuorena laulajan alkuna olin hyvin ehdoton omasta tyylistäni ja kieltäydyin jyrkästi kunniasta.

Lopulta Tuula ei enää jaksanut taistella kivimuuria vastaan, vaan hän jättäytyi soolouraltaan.

– Ilo musiikkiin ja laulamiseen oli hiipunut kuin varkain.

Tuula työskenteli vuosia studiomuusikkona laulaen taustoja lukuisille kotimaisille huippuartisteille.

– Se oli monipuolista ja opettavaista työtä, mutta kovin harvoin sain laulaa ominta tyylilajiani.

Siuntiossa asuessaan Tuula kuuli jazzyhtyeen soittoa paikallisilla markkinoilla.

– Tutustuin yhtyeen silloiseen saksofonistiin, pitkän linjan jazzmuusikkoon Alvi Leppälään, joka otti minut siipiensä suojiin ja mukaan yhtyeeseen.

Jazzin ja yhtyesoiton myötä ilo musiikkiin ja esiintymiseen palautui.

– Lauloin jälleen vanhaa tuttua “Lullaby of Birdland”:ia sydämeni kyllyydestä. Edessäni aukeni uusi maailma, rytmisesti hyvinkin tuttu, mutta samalla valtavan pitkä opin tie – matka ajassa taaksepäin afroamerikkalaisen musiikin aikajanalla.

Tuula mieltää vanhan jazzin ajoittuvan 1930–60-luvuille, tuon ajan jazzsävellyksiin ja tapaan ilmaista musiikkia.

– Noihin aikoihin kappaleet melodioineen ja tarinoineen olivat keskiössä. Myöhemmässä vaiheessa muusikkojen omat sävellykset ja laulun instrumenttimainen improvisointi korostuvat.

Tuula toteaa, että vanhemmat jazzsävellykset ovat ikivihreitä ja ajattomia.

– Sikäli ne eivät ole vanhoja laisinkaan. Esimerkiksi kappaleet “Fly Me to the Moon” tai “As Time Goes By” ovat yhä tuoreita, niitä soitetaan ja levytetäänkin edelleen.

Tuula määrittelee vanhan jazzin svengaavaksi, tunnelmalliseksi ja helposti kuunneltavaksi; melodiat ovat monille tuttuja.

– Sävellyksistä ja sanoituksista välittyy musiikin tekemisen syvällisyys ja menneen ajan verkkaisempi elämänrytmi. Uskon, että juuri se viehättää kuulijoita vanhassa jazzissa. Kappaleet muistuttavat siitä maailmasta, jossa ennätettiin istua alas, kirjoittaa ja hioa taideteosta, luoda musiikkia yhdessä toisten muusikoiden kanssa.

Tuulan mielestä entisajan vanhan jazzin instrumentalistit ja laulajat ovat kerrassaan hämmästyttäviä taitureita.

– Silloin ei laulua viritetty koneellisesti tai köykäistä sävellystä pelastettu massiivisella studiotuotannolla. Se, mitä levyiltä on kuultavissa, kuulosti täsmälleen samalta aikansa jazzklubeilla.

Jazzia harjoitellessaan Tuula etsii käsiinsä sävellyksestä useita eri levytyksiä.

– Yritän niiden kautta päästä käsiksi kappaleen ytimeen ja löytää oman tapani tulkita kyseinen kappale. Toki uusia kappaleita harjoitellessani vilkaisen myös nuotteja.

Tuula korostaa vanhojen jazzsävellysten kertomusten tärkeyttä.

– Pohdin kunkin laulun sanoituksia usein pitkäänkin sisäistääkseni ne ja voidakseni laulaa kappaleen ikään kuin tarina olisi omani.

Vanha, svengaava ja tunnelmoiva jazz sopii Tuulan mielestä erityisen hyvin tyylikkääseen miljööseen sekä yritysten ja yhteisöjen kokouksiin, tilaisuuksiin tai juhliin.

– Verkkaisemmat kappaleet asettuvat tunnelmaa virittäväksi taustamusiikiksi illallisilla tai esimerkiksi brunsseilla. Reippaampi rytmi tempaisee väen jopa tanssiin, usein foxin askelin.

Tuula kertoo, että hänellä on useita erilaisia kokoonpanoja kitara-lauluduosta isompiin yhtyeisiin.

– Niistä löytyy toimiva kokonaisuus jokaiseen tilaisuuteen.

Hän esiintyy pääsääntöisesti yritysten yksityistilaisuuksissa, mutta laulaa myös jazzklubeilla.

– Vastikään minulla oli ilo saada laulaa Tuusulanjärvi Big Bandin solistina.

Tuula on emännöinyt vuosien ajan jazzjameja.

– Jamit ovat riemullisia tilaisuuksia, joissa jokainen jazzin harrastaja, jolla on instrumenttinsa tai äänensä matkassa, pääsee mukaan soittamaan. Jameissa kaikki saavat halutessaan soittaa sooloja aplodien kannustamana.

Tuula haluaa , että hänen esiintymisasunsa ovat sopusoinnussa esittämänsä musiikkityylin kanssa, ja siten vanhaa jazzia kuunnellessaan yleisö saa kokea monipuolisen aikamatkan menneille vuosikymmenille.

– Leningit, korut ja korot tekevät osaltaan tilaisuudesta juhlan.

Laulajalle koko keho on instrumentti.

– Kun on levännyt riittävästi, syö monipuolisesti ja liikkuu terveesti, äänikin on rento ja taipuisa. Vastaavasti esimerkiksi väsymys ja lihaskireydet tuntuvat laulaessa, Tuula korostaa.

Hänen mukaansa jazzissa äänen ei tarvitse, eikä edes pidä aina soida kristallisen heleänä, vaan määrätty rouheus ja savuisuus kuuluvat ilmaisuun.

– Äänen erilaiset värit syntyvät kuitenkin lauluteknisesti, eivät siitä, että ääni olisi huonokuntoisuuttaan käheä, hän huomauttaa.

Tuula suhtautuu hyvin kunnianhimoisesti musiikkiharrastukseensa.

– Jokaisessa esiintymisessä minulla on tavoitteena kyetä luomaan kuulijoille elämyksiä kappaleiden tarinoita laulaen. Kun yhtye löytää svengin, oli kyseessä sitten duo tai vaikka big band, rytmi tarttuu tuulen lailla ja vie yleisön mennessään.

Jazz on hän mukaansa tyylilajina vaativa; oppimista riittää loppuelämäksi.

Nykypäivän musiikki ei saa Tuulaa syttymään.

– Vaikka tänäkin päivänä vastaan voi tulla hienoja kappaleita ja taitavia esiintyjiä, ei musiikkiteollisuuden hektinen hittitempo synnytä enää sellaisia teoksia tai mestareita, joita vanhan jazzin ajalta löytyy. Jokin kiva biisi voi saada tanssijalan vipattamaan, mutta kuunteluun on harvasta hitistä. Sen sijaan jazzlegendojen kuten Nancy Wilsonin, Ella Fitzgeraldin, Carmen McRaen tai Frank Sinatran levyttämää, yhtä ainoaa kappaletta voisi kuunnella puoli vuotta putkeen, alituiseen uutta löytäen ja ilmaisun sävyjä hämmästellen. Jazzin kuuntelu on parasta viihdykettä ja oppia samalla kertaa.

Jazzin ohella aikakauslehtitoimittajana työskentelevä Tuula rakastaa kissoja – ja kissat, ainakin osa Tuulan kissoista ovat musiikkifaneja.

– Edesmennyt Einari-kissani asettui aina harjoitellessani viulukotelooni makaamaan. Viulukoteloni on edelleen vuorattu harmaalla kissankarvalla! Nykyinen kissani Iines suhtautuu musiikkiin ja laulamiseen ylevän välinpitämättömästi niin kuin kissa vain osaa. Pikemminkin se osoittaa tyytyväisyyttä silloin, kun tulen kotiin esiintymisen jälkeen.

Tuula kertoo, että koirat, kanit, hevoset, pihapuun oravat, kaikki eläimet ovat hänen sydäntään lähellä. Kissa on kuitenkin ykkönen.

– Kissa on erityislaatuinen eläin, itsenäinen ja arvokas oman tiensä kulkija. Pidän kissan hienostuneisuudesta ja siististä tyylikkyydestä. Kissa on yhtä aikaa hellyydenkipeä kainaloon käpertyjä, hassu leikkijä ja omanarvontuntoinen diiva, yhtä monivivahteinen ja ilmeikäs kuin ikivihreä jazz.

”– Leningit, korut ja korot tekevät osaltaan tilaisuudesta juhlan.”

”– Reggaen rytmi ja monikerroksisuus saivat sisimpäni liikkeelle.”

KUKA?