Palsternakka tunnettiin Suomessa jo 1700-luvulla

Palsternakan sadonkorjuu ajoittuu Suomessa lokakuulle. Eniten palsternakkaa viljellään Lounais-Suomessa. Joskus palsternakka korjataan vasta talven jälkeen.

Palsternakka viihtyy Pohjolan ilmastossa hyvin. Kesällä sen kasvu on melko hidasta, koska enin kasvu tapahtuu syyskesällä ja syksyllä. Varastoitaessa palsternakka vielä tekeytyy. Sen tärkkelys muuttuu sokeriksi. Joskus palsternakat huonojen korjuuolosuhteiden takia jätetään talveksi maahan, ja nostetaan vasta talven jälkeen.

Palsternakan kysyntä on kääntynyt Suomessa nousuun vähitellen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jo 1700-luvulla palsternakka oli Suomessa tunnettu niin ruoka- kuin lääkekasvinakin, kunnes peruna ja porkkana sen syrjäyttivät. Nykyään kaikkia juureksia halutaan käyttää monipuolisesti, ja myös palsternakan ominaispiireet ovat nousseet arvoonsa.

Palsternakka on porkkanan sukulaiskasvi. Väriltään se on vaalea ja muoto on useimmiten porkkanaa harteikkaampi. Kuori on melko ohut ja huokoinen. Tuoksussa on aavistus selleriä, maku mausteisen pähkinäinen ja makea, aromaattinen. Palsternakka kypsyy nopeasti verrattuna muihin juureksiin.

Vanhastaan palsternakka on tuttu liemijuureksena. Parhaiten se sopii uunissa paahdettavaksi, höyryssä kypsennettäväksi, keittoihin, pata- ja vokkiruokiin, kasvispihveihin, täytettäväksi ja suolaisiin piirakoihin, jopa makeisiin kakkuihin. Kylmänä kautena palsternakka maistuu sosekeittona. Sitä voi soseuttaa myös osaksi perunamuusia. Perunasalaattiin palsternakka antaa hienostuneen lisän.

Palsternakka sisältää monia kivennäisaineita, erityisesti kaliumia. Kaliumilla on merkitystä mm. verenpaineen säätelyssä. Palsternakka sisältää C- ja E-vitamiineja sekä B-ryhmän vitamiineja enemmän kuin porkkana, erityisesti folaattia, josta suomalaisilla on helposti puutetta. Kuitua palsternakassa on hyvin, ja energiaa ja hiilihydraatteja puolta vähemmän kuin perunassa.